kirje

Rakas Leelia tai Uma tai Annelitempakka tai kuka nyt ikinä työvuorossa onkaan,

Kun minä luulen että minusta on tullut keskiäkäinen.
Sen huomaa siitä että söpöt miehet pojat telkkarissa ja urheiluruudussa ja elävissä kuvissa ovat ruvenneet näyttämään hirmu nuorilta tai ainakin nuoremmilta kuin minä.
Ja kaikki entiset luokkakaverit ovat valahtaneet paitsi minä.

Mutta kun ei tunnu siltä.
Vaan tuntuu teiniltä.


Että onko se ihan normaalia keskiäkäisyyttä että viiden minuutin sisään voi olla ensin riehakkaan riemukas, sitten ahdistuneen angstinen, sen jälkeen mielettömän raivoissaan ja sitten ihan tuhannen rakastunut niin että onko se normaalia?

Kun ei meinaa minulla pää pysyä mukana tässä tunnevirrassa ja vatsassa lepattaa joko ilo, raivo, huoli tahi rakkaus ihan koko ajan enkä tiedä enää että mikä lepatus siellä lepattaa ja pitääkö iloita, raivota vai stressata ja se se vasta stressaavaa onkin.

Ja kun sitten vielä enimmäkseen olen raivonnut ja varsinkin aika usein stressannut vähän niin kuin ilman syytä ja olisi kivampaa olla vain hyvällä tuulella niin millä sen saisi pysymään vähän pidempään ja taajempaan kuin ne muut lepatukset?


t. yks keskiäkäinen vaan

peeäs. kyllä on rillit ihan hyvä keksintö ja ei tullut pussaamisesta raskaaksi. sen olen huomannut.

peeäs2. äidit on aina oikeessa. senkin olen huomannut. minä ainakin olen.