maanantai 17. lokakuuta 2016

eläimellinen weekly

Lainaan Ihanalta Elisalta Weekly Reportin.

Niin että heipsuliveissis kaikille, kulunut viikko oli eläimellinen.


Maanantaina alkoi potea Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden Prinsessa Arwen. Luonnollisestikaan emme saaneet aikaa omalle eläinlääkärille, vaan piti mennä päivystykseen (grr). HKK Rönäperän prinsessa kärsi nk. umpitaudista. Lääkkeeksi parafiiniöljyä. 
Kissa haisi pahalle ja oli öljyinen sekä edestä että takaa. Ja mökötti.




Tiistaina neiti Elma Pesonen vieraili suunnitellusti eläinlääkäritädin vastaanotolla. Siitä tuli sukupuolineutraali. Tai ainakin pentukuumeeseen kykenemätön.
Elma Pesosta ei paljoa haalari tahi haava haittaa.
Mutta HKK Rönäperän Prinsessa totesi, että täällähän ei mitään kalsaripellejä katsella. 
Se alkoi rähistä ja mököttää entistäkin enemmän.
Kissalaumassa saavutettu hauras lähestulkoon ystävyys katosi samoin tein.


Purin kissastressiä kävelemällä. 
Tunnissa ehtii murehtia kaikki murheet ja kävellä itsensä lämpimäksi.

Perjantaina pidin saldovapaita.
Neiti Pesonen kävi eläinlääkäriasemalla haavantarkistuksessa. 
HKK Rönäperän Prinsessa sai taas angstikohtauksen. Parissa päivässä saavutettu hauras rauha mureni taas.
Tällä kertaa pakenin stressiä shoppailukierrokselle siskon kanssa.
En löytänyt mitään ostamisen arvoista.

Lauantaina päätin olla tarmokas.
Aloitimme päivämme kissanpesupuuhalla. 



HKK Rönäperän prinsessa pääsi kuumaan kylpyyn ja turkinselvittelyyn.
Pelkäsin pahinta.
Mitä vielä, HKK olikin vain ollut pesua vailla.

suihkuvuoroa odottelemassa

Kylppäristä vapautui itseriittoisen tyyni ja Erittäin Hyvä Kissaeläin, joka ei mököttänyt yhtään ja oli taas melkein väleissä koko maailman ja sen typerän kalsaripellen kanssa.

Omassa itsetyytyväisyydessäni päätin unohtaa kaikki muut kodinhoidolliset toimenpiteet, lähdimme hraH:n kanssa kaupungille. 
Minä olin menossa ostamaan kaurapuuroaineksia ja hakemaan kirjastosta lukemista.
HraH vei minut takkiostoksille.
Yritin venkuloida vastaan, eihän se alelaarista löytynyt takkini ole kuin kymmenen tai viisitoista vuotta vanha, ihan on toimiva vielä. HraH totesi, että tätä takkia on yritetty hankkia kohta kaksi vuotta, jupinat pois.




Sitten se vei minut irlantilaiselle kahville, jonka jälkeen olin sitä mieltä että tarvitsen myös päähineen, kengät ja muutamia muita juttuja. 
Meinasivat unohtua kaurapuurot kokonaan.


Ja koko lopun viikonloppua olenkin sitten vain lukenut tai ottanut välinokosia, mitä nyt välillä kävimme vähän ulkomaailmassa että sain patsastella uudessa takissani.

Semmoinen oli viime viikko.

2 kommenttia:

  1. Jopas oli eläinmäinen viikko. Erinomaista, että palvelushenkilökunta tajusi lopulta pestä hänen kuninkaallisen korkeutensa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      hyvää palvelusväkeä on nykyään niin vaikea löytää. Kankeaa on järjenjuoksu.

      Poista