Adventtiaika lähestyy, mikä ilo ja nautinto!
Tajusin aamulla että olen jaksottanut tämän ajan ennen joulua viikonloputtain:
1. adventti: kissanäyttely-/kisa-/harrastus-/hoosiannaviikonloppu
2. adventti: harrastus- /ehkä laatikonpaistoviikonloppu
3. adventti: hraH:n pikkujoulu- / ehkä kisa- /näytösviikonloppu
4. adventti: isot leirillä-mitä-tehdään-Pikkusiskolle viikonloppu
Jostain kummallisesta syystä tämä ei tee oloani levottomaksi tai stressatuksi, vaan levolliseksi.
Tämä ajanjakso on jotenkin käsitettävä ja käsiteltävä.
Tekemistä toki riittää, mutta teen sen minkä ennätän, jaksan ja viitsin.
PRH-kokuksessa =perhekokous päätimme kutsua isovanhemmat ym. meille joulupäivälliselle; kerta se on ensimmäinenkin, ehkä olemme jo niin aikuisia että osaamme kattaa joulupöydänkin.
Ahdasta, tiivistä ja varmaan hikistäkin tietysti tulee olemaan.
Olen viime päivinä miettinyt aikuisuutta ja pitkää (?) parisuhdetta. Tämmöisessä pitkähkössä suhteessa sekaisin näyttäisi menevän niin paljon muutakin kuin pelkät pyykit - se totisesti konkretisoitui kun eskorteerasin anopin äitiä, hraH:n mammaa, lääkärin vastaanotolle ja seuraavana päivänä kiinnitin avainlenkkiini mamman vara-avaimen.
Valitin jo aikaisemmin hraH:lle tätä näköjään nurkan takana vaanivaa aikuisuutta: en tiedä olenko vielä niin aikuinen että osaan, haluan ja pystyn siihen, mitä edessä näyttää olevan, ja että olisin ihan pienen hetken halunnut vain elää.
Sitten otin takaisin sanani - sitähän tämä taas kerran on, elämää mitä suurimmassa määrin.
Kappas kehvatsua, olen keskiäkäinen.
Mulle käy niin, että kun sain hyväksyttyä olevani keski-ikäinen, niin ihan justiinsa olen suvun vanhin nainen ilman muistisairautta ja toistaiseksi toimintakykyinen. Miten on mahdollista, että suoraan huikentelevaisesta parikymppisestä pitää ryhtyä matriarkaksi, jonka pitäisi osata suvun kakkureseptit ja villasukkien kutominen.
VastaaPoistaJuu, tuo on kinkkinen tilanne - kun on vielä ihan huikentelevainen nuori ja jo pitäisi hallita salainen sukan kantapääohje.
PoistaKiitos sinä ihana keski-ikäinen ja keskiäkäinen. Riemastuttava kirjoitus elämästä, johon sekoittuu kaikki sateenkaaren sävyt!
VastaaPoista<3!
PoistaSama huomio ja kauhistus on tullut tehtyä. Miten mulla voi olla täysi-ikäinen lapsi? Sellanen, jojka hakee mut autolla töistä ja kertoo, että kävin ostamassa pari olutta. A-pu-va. (Sä tuut ihan kohta perässä ;-)
VastaaPoistahui ja kauh!
PoistaSamaa (kauhua) havaittavissa täälläkin. Keski-ikäinen ja keskiäkäinen (tai paremminkin turboahdettu tehoäkäinen). Suvun naisten etulinjassa mennään, kun kaikki muut on jo kuolleet. Mä olen sitten jo seuraava lenkki siirtymään ajasta ikuisuuteen. Se jos mikä on aika pysäyttävää...
VastaaPoistaJa ah, olipa hilpeä kommentti kerrassaan. Se on tämä perjantai, joka saa aikaiseksi näin iloisen mielialan ;)
Poistaehkä tämä maanantai on parempi?
Poista<3
Mä olen ajatellut elää ainakin yhtä vanhaksi kuin isoäitini (102v) ja olen myös ajatellut että keski-ikä alkaa aikaisintaan 51 -vuoden iässä -riippuen tietysti siitä miten pitkään elän. Saatanhan elää vanhemmaksi kuin tuo 102 :).
VastaaPoistaEn siis ole vielä keski-ikäinen, äkäinen kylläkin satunnaisesti, mutta tuota toista toimea olen hoitanut. Anopin muistisairauden kanssa oppi olemaan rauhallinen, sitkeä ja lempeä. Toisaalta anoppini itse oli kuin pieni enkeli, joten minulla oli sen suhteen helppoa. Onneksi sairaus etenee pikkuhiljaa tai sykäyksittäin, joten siihen ehtii itsekin asennoitua ajatuksissaan. Joillain matkoilla mukanamme oli useampi "lapsi" ja silloin omaa pinnaa tuli venytettyä, mutta näin jälkeenpäin nekin matkat olivat ihania.
Onneksi aikuisuus ei tarkoita sitä, että mieli ei voisi olla hilpeä ja iloinen.
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)
En kyllä halua elää satavuotiaaksi.
PoistaMeillä ei onneksi vielä muistisairauksia, tai ainakaan kovin paljoa. Mutta muuta iän tuomaa kulumaa kyllä suvussa.