keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Jouluparhaat

Ennen joulua käytimme hraH:n kanssa yhden kokonaisen aamupäivän siirtelemällä kartanossamme pöytiä ja tuoleja erilaisiin asemiin ja pohdiskelimme, kuinka mahdutamme yksitoista (11!) aikuisenkokoista mukavasti aterioimaan yhdessä.
Mahdottoman edessä ja toivottomina päädyimme lopulta ratkaisuun, jossa alaikäiset aikuisenkokoiset ruokailevat eri paikassa kuin täysi-ikäiset ja täyskasvuiset.

Kun se aatonaattona selvisi nuorisolle, nehän pillastuivat tyystin: mikä yhteinen ateria se on, jos nuoriso siirretään syrjään kaikesta hauskasta ja huvista!

Olimme kovasti samanmielisiä, mutta pahoillamme: kartanossa ei yksinkertaisesti ole tilaa suurelle pitopöydälle, ei vaikka kuinka asettelisi. 
Ei ilman radikaalia seinien kaatelua.

Kuten kaikki teinien kanssa tekemisissä olleet tietävät, EI ei ole vastaus. Tai jos on, se yllyttää teinin käyttämään koko aivokapasiteettiaan silkkaan vastaanväittämiseen.

Suunnilleen seitsemässä minuutissa ne ratkaisivat mahdottoman palapelin ilman seinien kaatamista, suorittivat koekattauksen ja koeistunnan, kirjoittivat paikkakortit ja tekivät joulustamme tunnelmallisen; koko laajennettu perheemme mahtuu yhden pöydän ympärille, meidän kartanoomme.



Jos nyt hakemalla hakee jotain aavistuksen verran epätäydellistä joulustamme, niin se liittyy joulupuuhun, tuohon ainavihantaan kotiemme koristukseen.






Otin varmuuden vuoksi kaksi.
Kumpikaan ei selvinnyt.






Parasta koko jouluviikonlopussa: ystävät ja perhe.

Aloitimme joulunvieton ystävien kanssa jo pari päivää ennen joulua syömällä ja nauramalla yhdessä, jatkoimme perheen kanssa, syömällä ja nauramalla yhdessä. Kehittelimme pyhiä edelleen nauramalla ja syömällä yhdessä ystävien kanssa ja päätimme koko viikonlopun syömällä, pelaamalla ja nauramalla ystävien kanssa.
Voiko enempää toivoa?

6 kommenttia:

  1. Teillähän on ollut suorastaan väljää! Meillä 16 henkeä arvottiin kahteen pöytään, ettei kukaan kokisi tuleensa syrjääniksi. Hyvin meni jako kahteen ja kun samassa tilassa istuttiin ja suurin osa porukasta oli enemmän tai vähemmän lauluihmisiä, ei kenenkään tarvinnut höristellä korviaan. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :)

    VastaaPoista
  2. kahteen pöytään meilläkin oltaisiin mahduttu hyvin ja väljästi, nyt oli melkoista (tunnelmallista) taiteilua :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten kivan kuulloista, ei voi enempää toivoa!

    Mulla on hiukan yksinäistä ja olenkin sitä mieltä, että eronneille pitäisi järjestää omia jouluja. EHkä tätä pitää vähän kehitellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain pitäis kyllä olla ihan kaikenlaisille ihmisille silloin aattoiltana.
      Mitäköhän se vois olla?

      Meidän kulmilla taisi jonkun kirkon olohuoneessa olla joku vapaat kuviot -ilta, en ole vielä nähnyt mitään juttua tuliko sinne joku.

      Poista
  4. Ihanalta kuulostaa! Meidän ruokapöytään mahtuu jatkettuna 12 ihmistä väljästi ja neljätoistakin vielä suht kivuttomasti. Tänä vuonna ei tarvinnut siitä huolehtia, sillä sairastelujen vuoksi olimme eilen ensimmäistä kertaa koko kuusihenkinen perhe pöydän ääressä. Edellisestä kerrasta olikin jo yli viikko. Se hyvä puoli tässä pienessä väliaikaiskodissa oli, että sairastuneet makasivat patjoilla ihan ruokapöydän vieressä... Samassa tilassa hengattiin koko tautinen joulu.

    VastaaPoista