tiistai 13. joulukuuta 2016

Oma joulu - kalendäärin ulkopuolinen välihuutelu

Sannilla oli ihana kirjoitus oman perheen joulusta.



Silloin kun lapset ovat olleet pieniä, vähän isompia ja vielä melko lähellä teini-ikääkin, olemme syöneet jouluaterian ja viettäneet aattoillan yhdessä ystäväperheen kanssa: neljä aikuista ja viisi lasta, me ja ne toiset.
Selvästä kapinastahan siinä oli kyse: mepäs emme teekään niin kuin aina ennen on tehty, vaan rikomme perinteitä, meillä ei ole traditioita, minuuttiaikatauluja tai mitään muutakaan kiusallista ja hankalaa, vaan meilläpä onkin ihan omannäköinen joulu.
Meillä oli toimikunnat - halutuin oli juomatoimikunta. Oli myös ohjelmatoimikunta ja ruokatoimikunta.
Yhtä vain emme huomioineet: lapset ovat mitä suurimmassa määrin konservatiiveja. Jos asia on tehty kerran näin, se tarkoittaa sitä että aina tehdään näin. Siispä meille tulivat traditiot, minuuttiaikataulut ja selkeä ohjelma.

Tarjottiin joulupuurot lähisuvulle aatonaattoiltana tai aattoaamuna.
Ulkoilutettiin ja päivänukutettiin lapset. Saunottiin.
Kokoonnuttiin yhteen. Kauniisti katettuun nyyttäripöytään tuotiin aina mieliliha - hyvyys - tarjous eli jotain herkullista lihaa (peuraa, muuta riistaa tai riistalintua, paistia, lihapullia....) jotain itselle tärkeää herkkua ja jotain mitä on kaupassa ollut tarjouksessa. Jälkiruoilla oli lupa kikkailla.

Oli ohjelmaa: tiernapoikaesitys tai jouluevankeliumi tai piinallisen pitkiä improvisaatioteatteriesityksiä, joiden päähenkilönä oli legendaarinen etsivä Bok ja joissa oli siivottoman paljon väkivaltaa.
Aluksi kävi joulupukki ("eno-pukki" tai "serkku-pukki"), mutta sinä vuonna, jolloin lapset eivät leikeiltään malttaneet tulla edes tervehtimään pukkia, todettiin että ei ehkä kannata enää. Pukki riisui partansa ja kävi mukaan aikuisten lautapeliin.
Se oli ainoa aika vuodessa jolloin meillä, pienten lasten vanhemmilla oli aikaa nojua yhdessä - miten ne naperot onnistuivatkin juuri jouluisin keksimään niin intensiivisiä leikkejä?
Oli iltakävely, saateltiin puolin ja toisin toisiamme kotiin - ja kas! Tonttu kävi sillä aikaa!
Oli oman perheen oma yhteinen iltailo.
Ja aattoyön kahdenkeskinen hämärä.

Oli kaikenlaisia merkillisiä joulujuttuja: minttukaakaot aamupäivällä lumihangessa, roskalaatikkoon jäätynyt lapsen kieli, Pikkusisko aurinkohattu päässään tiernapoikien tähtenä...

Oli

*

Nykyisellään kummankin perheen omissa lähisuvuissa on tapahtunut. Ei isoja asioita, ei kovin vakavia asioita, mutta sellaisia että yhtäkkiä haluammekin viettää aikaamme mieluummin lähisukujemme kuin ystävien kanssa.

Kun tänä vuonna pidimme omalla perheellä PRH-KOKUKSEN aiheesta joulu, olivat keskenkasvuiset sitä mieltä, että kunhan nähdään ystävät jossain vaiheessa joulunpyhinä, se riittää. Ja kunhan ei olla jouluna vain keskenämme, koska heidän jouluunsa kuuluu ihmisiä, tohinaa ja yhdessäolemista.
Tänä vuonna ahtaudutaan kaikkien isovanhempien ja toivottavasti myös yhden tädin voimin meidän pieneen kartanoomme ison hikisen joulupöytämme ympärille.










4 kommenttia:

  1. Toistan itseäni: aivan mieletön konsepti tuo ystävien kanssa vietetty joulu. I like!

    Mutta kyllä. Elämä menee eteenpäin, ja vaihtuu rytmit vuosien. Mua koskettaa ajatus siitä, että nyt on aika huomioida suvun ikääntyneimpiä. Ehkä siksi, kun tiedän noiden vaiheiden olevan itselläkin jossain tuolla aivan nurkan takana...

    Tunnelmallista joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, koko ajan kaikki muuttuu.

      Tunnelmaa myös sinulle!

      Poista
  2. Tuo kaveriperheen kanssa vietetty joulu kuulostaa kivalta konseptilta. Minulle joulu on aina ollut lähinnä perhejuhla. Ennen lapsia vietimme sitä yhdessä minun tai mieheni vanhempien kanssa joko heillä tai meillä. Meillä onneksi isovanhemmat asuvat suhteellisen lähellä, joten on helppo kokoontua yhteen vaikka vain yhdelle aterialle.

    Sitä mukaan, kun isovanhempien kunto heikkenee, niin meillä huoltovastuu lisääntyy. Juhlapäiviinkin tulee sellainen fiilis, että haluaisimme ilahduttaa silloin isovanhempia. Välillä se kumpuaa sisältä ja välillä se tuntuu että haluaa täyttää muiden odotuksia vaikka oikeasti haluaisi joskus vaan paeta velvollisuuksiaan Timbuktuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timbuktu kuulostaa toisinaan aika loistavalta vaihtoehdolta.

      Poista