Välihuu(h)telu: tapahtui viime päivinä

Tiedättekö sen, kun ei saa aikaa terveyskeskukseen ("edellänne on viisikymmentä. kolme. puhelua...") ja kun ei ole lapsivakuutusta ja yksityisen lääkäriaseman lastenlääkäri sanoo että päivää?

Jepujee.

Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin lapsi oli terve.

Koko kauhukolmikko oli koko viikonlopun poissa kotoa. ja minulla kolmen-päivän-migreeni, joka on semmoinen, että on parempi olla pystyssä,  ja vaikka olo on hetkittäin heikko, olen kuitenkin toimintakykyinen.  Paha on se, että se ei mene ohi. se ei mene ohi. se vaan ei mene ohi millään muulla kuin särkemällä. mutta ei takerruta siihen. se särkee itsensä uuvuksiin kyllä.

Olen nimittäin kaivannut omaa tilaa. Ja aikaa. 

Vaikka nuoriso enimmäkseen on vaivatonta ja huoneissaan, niin ne ovat silti tärppänä paikalla ja läsnä ja olemassa ja toisinaan ihan liian lähellä. se joka väitti etteivät teinit tule enää vanhempien huoneeseen nukkumaan öisin, valehteli. kyllä tulevat sairaat. monenmoista olen näin vanhemmuuteni edetessä oppinut, mutta yöelämästä en vieläkään suoriudu kovin kunniakkaasti.

Perjantaina menimme ystävien kanssa Smöriin syömään. Tilasimme neljän ruokalajin yllätysmenun ja nautimme alusta loppuun - porkkanarakuunavaahdosta mustaherukkasuklaamousseen. 

Makuja!

Raikkaita, suutahyväileviä, puhtaita, selkeitä makuja.

Ja mutkatonta yhdessäoloa.

Haluan kyltymättömästi lisää samanlaisia yllätysmenuita ja mieluummin vielä sellaisena päivänä, että voin ottaa viinit menuni seuraksi. grr migreenipäälle.

Mänkki kauppakeskuksen vilinässä

Lauantaina tonttuhommia, vaikka minua ottikin päähän grr sille vielä enemmän kuin perjantaina.

Yritettiin mahduttaa kartanoon yhdentoista hengen ruokapöytä, löytää itäsiiven kadonnut flyygeli ja muuta pientä ja jouluista. 

HraH pohti, että muutaman joulun päästä väkeä voi olla vieläkin enemmän, kun tulee kumppaneita mukaan. Minä en ollut koskaan ajatellut semmoista, ja se on nyt kummallista. 

Täytyisiköhän nyt heti samoin tein hommata lisää lautasia ja tuoleja ja pöytiä?

Elma katsoo Gandalfia

Sunnuntaina muita jouluishommeleita, vaikka aina vain otti päähän. 

Nuoriso kotiutui, kaikki mököttivät ja ketään ei huvittanut, mutta urakoitiin pakolliset pipparskaakut. 

Ne vetäytyivät kaikki omiin komeroihinsa ja minä mietin että niin kuin minä niitä kaipasin, niin olisivat silti voineet olla vielä vähän pidempään.

Viimeistä taikinanokaretta kaulitessani mietin että tuleekohan joskus semmoinen joulu, että ollaan vain minä ja hraH ja paistanko siltikin pipareita? Ja se oli outo ja haikea ajatus ja vielä kummallisempi kuin joulupöytään änkeytyvät kaikenmaailman tyttö-poikaystävät.