sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Välihuu(h)telu: tapahtui viime päivinä

Tiedättekö sen, kun ei saa aikaa terveyskeskukseen ("edellänne on viisikymmentä. kolme. puhelua...") ja kun ei ole lapsivakuutusta ja yksityisen lääkäriaseman lastenlääkäri sanoo että päivää?

Jepujee.

Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin lapsi oli terve.

Koko kauhukolmikko oli koko viikonlopun poissa kotoa. ja minulla kolmen-päivän-migreeni, joka on semmoinen, että on parempi olla pystyssä,  ja vaikka olo on hetkittäin heikko, olen kuitenkin toimintakykyinen.  Paha on se, että se ei mene ohi. se ei mene ohi. se vaan ei mene ohi millään muulla kuin särkemällä. mutta ei takerruta siihen. se särkee itsensä uuvuksiin kyllä.

Olen nimittäin kaivannut omaa tilaa. Ja aikaa. 
Vaikka nuoriso enimmäkseen on vaivatonta ja huoneissaan, niin ne ovat silti tärppänä paikalla ja läsnä ja olemassa ja toisinaan ihan liian lähellä. se joka väitti etteivät teinit tule enää vanhempien huoneeseen nukkumaan öisin, valehteli. kyllä tulevat sairaat. monenmoista olen näin vanhemmuuteni edetessä oppinut, mutta yöelämästä en vieläkään suoriudu kovin kunniakkaasti.


Perjantaina menimme ystävien kanssa Smöriin syömään. Tilasimme neljän ruokalajin yllätysmenun ja nautimme alusta loppuun - porkkanarakuunavaahdosta mustaherukkasuklaamousseen. 
Makuja!
Raikkaita, suutahyväileviä, puhtaita, selkeitä makuja.
Ja mutkatonta yhdessäoloa.

Haluan kyltymättömästi lisää samanlaisia yllätysmenuita ja mieluummin vielä sellaisena päivänä, että voin ottaa viinit menuni seuraksi. grr migreenipäälle.

Mänkki kauppakeskuksen vilinässä
Lauantaina tonttuhommia, vaikka minua ottikin päähän grr sille vielä enemmän kuin perjantaina.
Yritettiin mahduttaa kartanoon yhdentoista hengen ruokapöytä, löytää itäsiiven kadonnut flyygeli ja muuta pientä ja jouluista. 
HraH pohti, että muutaman joulun päästä väkeä voi olla vieläkin enemmän, kun tulee kumppaneita mukaan. Minä en ollut koskaan ajatellut semmoista, ja se on nyt kummallista. 
Täytyisiköhän nyt heti samoin tein hommata lisää lautasia ja tuoleja ja pöytiä?

Elma katsoo Gandalfia
Sunnuntaina muita jouluishommeleita, vaikka aina vain otti päähän. 
Nuoriso kotiutui, kaikki mököttivät ja ketään ei huvittanut, mutta urakoitiin pakolliset pipparskaakut. 
Ne vetäytyivät kaikki omiin komeroihinsa ja minä mietin että niin kuin minä niitä kaipasin, niin olisivat silti voineet olla vielä vähän pidempään.
Viimeistä taikinanokaretta kaulitessani mietin että tuleekohan joskus semmoinen joulu, että ollaan vain minä ja hraH ja paistanko siltikin pipareita? Ja se oli outo ja haikea ajatus ja vielä kummallisempi kuin joulupöytään änkeytyvät kaikenmaailman tyttö-poikaystävät.











2 kommenttia:

  1. Tuossa taannoin päätin itsekin, että kyllä se jagreeni särkemällä lähtee. On paljon helpompi tehdä työnsä itse, kun hankkia siihen sijaista... joo lähti se, neljässä viikossa... mutta ai että, kuinka taitavaksi nappien nappaajaksi oppikaan, silloin voi ottaa sitä, mutta sitten sen jälkeen voikin ottaa jo tätä, elleivät ne vaikuta, voipi kokeilla sitten tuollaista... nyt viimeksi nappailin vain neljä päivää ja sitten tippaan lasarettiin, sen jälkeen vain kaksi jaggepäivää ja huraa, viikko jo ilman...

    Itellä vähän sama, toimintakyky on jonkinlainen ja pystyasento on hyvästä, mutta napit saa pään sekaisin ja sillä taasen on hassunhauskoja seurannaisia ;)

    Enpä ole veilä kokeillut tuota Smör-terapiaa, pitänee seuraavalla kerralla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jagge migreeni on kyllä seuralaisista vihoviimeinen, grr.
      Napit tekevät sekavaksi, pitkällään on paha olla, pystyssä on paha olla.
      No, se lähtee särkemällä, jossain välissä. Tai sitten tipalle (en ole vielä ollut kertaakaan)

      Poista