parasta joulussa: seimipuuhat

seimeneläisten kokoontumisajot

Yhtenä vuonna lapsuuden kotikotona vanhemmat saivat ällin että askarrellaan seimi.

Se oli useamman illan puhde, aina töiden jälkeen jatkettiin. 

Jostain das-/darwimassasta isä ja äiti muotoilivat tallin, joka kovetettiin ja maalattiin.

Pyykkipojista tuli paimenia, 

yhdestä ihanasta vanhasta lastenesiliinasta tuli niille päähineet ja vaatteet vähän harmittaa vieläkin kun se oli niin ihana essu  

lelulaatikosta löytyi lammaslauma.

Huopakankaasta ja pahvista tehtiin taivas ja paimenten niitty. Taivaaseen spreijattiin ihan ohuesti hopeaspreitä tähtitaivaaksi ja sitten oli tietysti iso tähti. 

Ja enkelitkin olivat.

Hienoin oli semmoinen massasta tehty kivi, jonka sisään istutettiin lamppu valaisemaan seimeä.

Se on kyllä hienompi seimi kuin mikään näkemäni.

kuva kuvasta ja huono tarkennus

surkeasti zoomautuneet paimenet kedolla, kuva kuvasta jostain -80-alkupuolelta

Ihmeen ahkeria, jaksavia ja pedagogisia ovat vanhempani olleet hamalla -80-luvulla.

Minä en ole ikinä jaksanut olla semmoinen.

Meidän seimi on tuliainen Espanjasta, vanhempieni tuoma.

Ja siinä hienointa on tietysti caganer.

Käytännön syistä meidän seimi asettuu ikkunan väliin. Ei huvita herätä siihen, että kisut pyörittelevät sen pahemmin caganeroa, aasia kuin mitään muutakaan hahmoa yön pimeydessä pitkin lattioita. Tai hautaa ruokakuppiinsa.