lapioi tie puhumalla

voiko saada lomaa että toipuu viikonlopusta?

Höh, no ei tietenkään sellaisesta! Mitä te oikein kuvittelette?

Olen yleisen kotiinpaluun jäljltä aivan nääntynyt.

*

Koko nuoriso-osasto oli viikonloppuna enemmän-vähemmän omissa, mieluisissa riennoissaan.
Yksi isosena riparilla, yksi tanssaamassa tai sitä opettelemassa ja yksi kiipesi korkeuksiin, HraH:lla oli työjuttuja Hesassa lauantaina ja minä olin kiipeilyurheilumanagerina Hesassa sunnuntaina.
Ensimmäisen kerran olimme koko perhe yhdessä saman katon alla sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen.

Minä olisin halunnut kuuman suihkun, ruokaa ja oikeastaan mitä tahansa, mikä olisi kalauttanut tajuni kankaalle.
Olisin halunnut lönöttää hraH:n kainalossa, kiukutella ensin vähän ja sitten voivotella elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea ja erityisesti sitä miten kamalaa on kun melkein aina eksyy jopa suoralla tiellä.

Mitä vielä.
Teineistä kahdella kolmesta oli näkyvä kriizi ja kolmaskin oli vähän poissa itsestään.
Kaksi sai aikaan sanaharkkaa sekä keskenään että kanssani, kolmannesta näkyi vain niska.
Kissaeläimiäkin otti hattuun ja hraH:lla riitti töitä koko illaksi.

Tarkemmin ajatellen minäkin olisin halunnut kiukutella ihan kaikesta ja ihan kaikille, oikein todellisella marttyyrimeiningillä.

Jossain väsyneen mieleni uumenissa tajusin, että nyt on mentävä kieli keskellä suuta koko narsissisen teinilauman keskuudessa, yksi kerrallaan ja yritettävä löytää tie jokaisen kanssa, jokaisen luo ja nopeasti sittenkin.
Käärin hihat, kävin hakemassa sielunvahvistusta hraH:lta uikuttamalla että mäenjaksamäenjaksa, mäenmilläänjaksa.

Työnsin yhden suihkuun, komensin toisen läksyhommiin ja kolmannelle löin ruokaa tiskiin.
Sen kolmannen kanssa tein hartiavoimin töitä että sain sen puhumaan, kaksi muuta sentään kommunikoi jollain tavalla, vaikkakin vähän lyhytsanaisesti.

Kun se kriizisin oli ruokittu, komensin sen sohvalle kainaloon lönöttämään. Katsoimme uutisia.
Kun suihku vapautui, työnsin kainaloisen murheenkryynin sinne ja otin murehdittavakseni seuraavan  teinin asiat. Siitä selvittiin enimmäkseen rahalla. Murehdin ne kuntoon.
Tätä teiniä alkoi jo naurattaa, se otti kainaloon ja pörrötti päätäni ja sanoi "voi sua pientä äitiä, kyllä mä pärjään!".
teini nro 1 ehjätty ja palautettu raiteilleen.

Romahdin takaisin sohvaan.
Toiseen kainaloon tuli kissa ja toiseen keskenkasvuinen.
Murehdimme kuntoon hänen viikonloppunsa; oli ollut vähän turhan rankkaa, mutta tarkemmin ajatellen ei ehkä sentään ihan hirveän traumaattista. HraH sai työnsä järjestykseen ja kuunteli traumaattisen viikonlopun kohokohdat hänkin.
teini nro 2 ehjätty ja palautettu raiteilleen.

Se kriizisin murheenkryyni tuli suihkunraikkaana vielä kertaalleen viereen; nyt se jo puhui vapaaehtoisesti. Se haluaa ruveta kasvissyöjäksi tai jotain sinnepäin. Sanoin että siitä vain. Se alkoi kirjoittaa ruokalistaa.
teini nro 3 ehjätty ja palautettu raiteilleen.

Menin suihkuun, otin iltapalaa ja kissan kainaloon.
Hoipertelin sänkyyn.

Jossain unen ja valveen rajapinnoilla mietin taas kerran teinien aikuisennälkää.
Sitä miten kerran toisensa jälkeen täytyy yrittää jaksaa lapioida sanoilla polkua niiden lähelle ja niiden luo, erityisesti silloin kun ne eivät itse sitä halua.

Mietin sitä miten työlästä se on, ja miten se aikuisennälkä iskee teiniinkin aina juuri silloin kun se aikuinen on väsynein, kiireisin, itsekin aikuisennälkäisin - ja miten helposti tilanne olisi tässäkin eskaloitunut riitaan, mykkäkouluun, itkuun.

Kait ne kaipaavat kotilaumaa ja kotipesää kumminkin, isoinakin, väsyneinäkin.

lienee passeli kuva päivän aiheeseen:
korkealle pitää kiivetä ja itsensä ylittää
kun taloudessa on teinejä

Viikon teininkasvatusvinkki: lapioi tie puhumalla.