keskiviikko 10. toukokuuta 2017

avaruusperhekriizi

Visiteerasin anopin ja isoanopin seurana mökillä.
Lähdin suvun naisten seuraksi hakemaan suurimmat arvotavarat pois, kun mökki laitetaan myyntiin.

Mökki oli hraH:n mamman ja papan puuhamaa, heidän oma, yksityinen paikkansa. 
Sinne olivat tervetulleita kai lähinnä lapsenlapset - hraH ja siskonsa ovat viettäneet siellä osia lapsuuden kesistään ja kaiketi satunnaisesti siellä ovat oleskelleet myös appivanhempani.
Mikään koko perheen sukumökki paikka ei koskaan ole ollut, eikä varsinkaan sellainen, että siellä olisi käynyt yhtään kukaan ilman mammaa ja pappaa.



Minä olen käynyt mökillä yhden käden sormilla laskettavan määrän, luullakseni. Kukaties kolmesti, enintään neljästi? 
Meidän nuorisomme on käynyt siellä muutaman kerran: juuri sen verran että paikasta on hapuilevia nostalgisia kesämuistoja. Viimeisestä käynnistä yhdessä serkkujen kanssa on vähintään viisi vuotta, kukaties enemmänkin. (se oli sitten onnellinen viikonloppu, sekä lapsille, että minulle - en ole alkuunkaan mökki-ihminen; en mahtunut auton kyytiin. muistelen vieläkin, miten ihanaa oli maata kotona kokonainen viikonloppu ihan yksin ilman että tarvitsi käyttää huussia, saunoa, uida ja syödä lakkaamatta.)

Sijainti ensin puomilla suljetun yksityistien päässä ja vielä merimatkan päässä saaressa on taannut mökkirauhan (ja myöhempinä vuosina melkoista sydämentykytystä anopille, jonka huonojalkaiset, mutta sangen itsepäiset vanhemmat viettivät siellä aikaansa vielä silloinkin, kun jo kotona oleminenkin oli pappalle työlästä eikä saariolosuhteissa meinannut päästä veneeseen, saati sieltä pois)




 Mökillä aika seisoo jossain merisään ja kahdeksankymmentäluvun taitteen tuntumassa.

*

Pelastin lipaston laatikosta hraH:lle onnellisia lapsuusmuistoja ja sain ärhäkänpuoleisen feministisen tai minkälie sukupuolineutraalin kriizin.
Perinteistä Mustapekkaa oli modifioitu sen verran, että pelin nimi oli Pelle Petteri ja Avaruusperheet.
Jokaiseen perheeseen kuuluu merkittävä isä (Veikko Vekseli, pankinjohtaja), kaksi sirpakkaa lasta (Ville Vekseli, poika ja Ella Vekseli, tyttö) ja sitten on liuta henkilöitä, joilla ei ole edes nimeä:


Grr. 
Rouva Tähti, avaruusmiehen vaimo.
Joka näyttää tähyilevän taivaalle ylpeänä avaruusmiehensä saavutuksista.
Grr.

HraH oli heti valmis pelaamaan kanssani korttia ja kun en suostunut, se kysyi että kenekäs rouva sinä sitten olet, ja menepäs leipomaan pullaa perheen päälle.
Grr.

Feminististä angstiani vähän helpotti sentään Pensaan Jorma.







1 kommentti:

  1. Auuh... mulla on tosta sellanen "sateenkaariperheet" -versio. Sitä suostun pelaamaan. Jorma voi työntää päänsä vaikka pensaaseen - hih ;-)

    VastaaPoista