Ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä pyöräilijöille ja muille

Kotikaupungissani pyöräilykulttuuri on nouseva trendi.
Vähän on kaupungissa hakusessa sekä kulttuuri että trendi, niinpä kokosin ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä kanssakulkijoille.


1. Oikea reuna!
Rakkaat kanssakulkijat, sekä jalan että pyörin: käyttäkää tien oikeaa reunaa.
Älkää seilatko reunasta toiseen.
Älkää vallatko koko tietä.
Opettakaa myös keskenkasvuisille.
Ei yli kolmea holtitonta mummoa riviin.
Jokirannassa valitkaa selkeästi jompi kumpi reuna: joko katselette veneitä tai sitten ette.
Menkää edellä kulkevien perässä, niin että pystyy turvallisesti ohittamaan.
Jokiranta on meidän yhteinen olohuone, siellä on kiva kulkea kaikin tavoin, mutta kuljetaan jotenkin mallikkaasti.

2. Peräkkäin; ei rinnakkain!
Kapeilla väylillä, ruuhka-aikoina ja aina silloin kun joku tulee vastaan: vain yksi pyörä.
Kävelijöitä voi mennä kaksi rinnakkain, jos kulkevat lähempänä tien reunaa kuin keskiosaa.
Rinnakkain saavat pyöräillä vain henkilöt, jotka opastavat pieniä henkilöitä pyöräilyssä. Ja silloin niin, että se pienempi henkilö on suojan puolella, aikuisen ja reunan välissä.

Saa juoruilla pyöräillessä, mutta pitää väistää ja tehdä tilaa muille aina kun tulee muita vastaan tai ohi. Aivan oikein, juuri te jotka olette menossa viettämään iloista iltaa jokilaivoille. Tai muuten vain pohditte syntyjä syviä: kun tulee vastaantulijoita, ulompi kiihdyttää, sisempi hidastaa ja olette hetken peräkkäin. Ei ole maailmanloppu. Ei katoa kaveri. Pysyy väleissä vaikka juttu hetkeksi katkeaisikin.
Minä vastaantulijana väistän vähän, mutta en väistä kadulle, penkkaan, ruohikolle enkä vieressä kulkevalle jalkakäytävälle.

Kävelevät lapset suojan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Hidastan puistoissa, kiinni olevien koirien kohdalla ja aina kun näen rattaat.
Tehkää tekin ohittaminen helpoksi.

3. Suuntamerkki!
Kiltit rakkaat kanssapyöräilijät, opetelkaa ajamaan semmoisella tavalla yhdellä kädellä, että voitte huoleti näyttää suuntamerkkiä. (tai hankkikaa kulkuneuvoonne apupyörät)
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mihin juuri sinä olet menossa. Mutta väistän ja varon heti kun tiedän, ettet mene samaan suuntaan.

4. Jos pyöräilijä kilauttaa kelloa sinulle jalankulkija, se tarkoittaa että täältä tullaan, huomaathan sen.
Ei tarvitse irvistellä eikä näyttää käsimerkkejä, koska olisit ihan yhtä loukkaantunut, jos pyöräilijä menisi ohi kilauttamatta ja pelästyisit.

5. Autoilija: anna selvä merkki aikomuksistasi.
Jos annat tietä (varsinkin silloin kun sinulla olisi etuajo-oikeus) niin pysää sitten kunnolla, äläkä hivuttele puolivauhtia.

6. Koirat reunan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Ja sinä raivoisan pitbullin omistaja, niin juuri sinä, jonka koira syöksyi hampaat hai-irvessä kohti eturengastani ja räyhäsi niin että tärykalvo meinasi haljeta - se väylä jolla kuljimme, on pihakatu. Siinä saa pyöräillä. Opettele hallitsemaan koiraasi. Tai vielä mieluummin, älä tuo sitä keskustan vilkkaimmalle pyöräväylälle töistäpaluuaikaan. Ja jos tuot, niin pidä lieka lyhyenä. Muuten sen elukan elinkaari käy kovin lyhyeksi, oli meinaan semmoista menoa se, hampaat hipoivat säärtäni.

7. Luuri laukkuun!
Sinä mäntti nuori, joka vedit siksakkia tien laidasta toiseen, kuuntelit musiikkia, huutelit kaverillesi ja pelasit kännykällä jotain samaan aikaan, on turha irvistellä ja näyttää käsimerkkejä. En väistä puskaan, en ruohikolle, enkä autotielle.
Luuri laukkuun myös sinä, joka ylämäessä päätit ruveta valitsemaan soittolistalta sopivaa tsemppausbiisiä: sinäkin siksakkasit holtittomasti edestakaisin.

8. Fillarit pois jalkakäytäviltä!
Te kaupunki-infran suunnitelijat: maalatkaa ihan ensin jokirantaan selvät pyöräilykaistat, tai edes länsipuolelle, se on pahempi. Tai antakaa maalia vaikka minulle, voin käydä sutimassa vapaa-ajalla kaistat.
Ja kun olette maalanneet jokirannan, sitten tehkää ajoväylille selvästi erottuvia pyöräkaistoja molempiin suuntiin keskustassa; pitkittäin ja poikittain.
Ei semmoisia ääliömäisiä ratkaisuja niin kuin Wikken kohdalla, kaista ei-mistään ei-mihinkään, yhden kadunvälin verran.
Ja pyöräilijät: noudattakaa niitä. Jokaikistä kaistaa ja pyöräväylää. Myös sitä ääliömäistä wikken kohdalla.
Kenenkään aikuisen ei pitäisi pyöräillä jalkakäytävällä. Jos ei uskalla pyöräillä kadulla (minä en uskalla, paitsi tosi hiljaisella), pitää etsiä toinen reitti tai taluttaa. Sillä jos me pyöräilijät emme kunnioita muuta liikennettä, ei muidenkaan tarvitse kunnoittaa meitä. Minä jotenkin toivoisin että minua kunnioitettaisiin, niin että yritän olla reilu liikkuja itsekin.

9. Jalankulkijat pois fillariväyliltä!
Kunnioittakaa niitä vähiä selvästi merkittyjä pyöräkaistoja joita kaupunkiimme on ilmestynyt. Pysykää pois niiltä. Erityisesti Kirkkosillan molemmin puolin; siinä on paljon liikennettä, moneen suuntaan, hankalia käännöksiä ja aika kovat vauhdit.
Älkää tööttöilkö pyöräväylillä yhtään, älkääkä ainakaan missään leveässä mummorintamamuodostelmassa. Ei edes siinä wikken edessä kulkevalla ääliömäisellä kaistalla. (siihen meinaan valitettavasti syyllistyä aika usein itse)

10. Henkilökohtainen statement tilan puolesta:
Arvostaisin sitä että töihin lähtiessäni ja kotiintullessani saisin pyöräni pyörävarastoon vaivattomasti, ilman että täytyy joka halvatun päivä raivata koko varastoa.
Vink-vink sinä kämäisen sinisen fillarin omistaja; olen tämän kesän aikana raivannut juuri sinun pyörällesi passelin paikan ainakin viiteentoista kertaan, käytä sitä, äläkä heitä pyörääsi kellarin ovesta sisään keskelle lattiaa, sinulla ei taatusti ole niin kiire. Sinun pyöräsi paikka on ovesta sisääntullessa oikealla, suunnilleen rivin keskellä, kermanvärisen korillisen pyörän ja punaisen maastopyörän välissä. ja muuten, sinun kumit ovat aivan slicksit, vaihda ne heti, olet riski itsellesi.

Keskustassakin arvostan hyvää pyöräparkkia. Paras on kirjaston sisäpihalla, ja toiseksi paras kirjaston lukusalin edessä Linnankadulla. Lisää vastaavia, niiden pyöräilyreittien varsille, joita olisi korkea aika ryhtyä maalaamaan nyt heti.
Olisi mukavaa jos pyöräparkeista ja -kellareista saataisiin hylkiöpyörät pois ja tilaa oikeasti käytössä oleville kulkuneuvoille.
Ja ihan tosi mukavaa olisi, jos saisin pyörän luotettavaan parkkiin myös työpäivän ajaksi.


ps. te, jotka tönitte tai lyötte pyöräilijöitä, aiheutatte liikenneturvallisuusriskin.


ps2. Paikallinen etujärjestö Turpo tekee hyvää valistustyötä.
Kiitos heille.