aikuistumismurheita

Laps aikuinen sai töitä.
Kysyin siltä itseltään että tarvitseeko minun nyt sitten enää maksaa sille kuukausirahaa, ja se oli sitä mieltä että ei tietenkään.
Minä olin ihan että jee ja jee ja ajattelin että nyt vaikka varaan ajan kampaajalle tai jotain.

Sitten huolestuin että millainen vanhempi minä olen kun en halua elättää Minun Pientä Lastani ja tulin tunnontuskiin.

Tilitin asiaa Lehtorille.
Sen mielestä ei tietenkään makseta mitään kuukausirahaa. Että tietenkin laps aikuinen hoitaa omat menonsa omalla palkallaan, paitsi opiskelujutut, jotka hoidamme me.

No eipä hätiä mitiä, kun se asia oli selvä, tulin tunnontuskiin siitä, että rehtori sanoi keväällä että ei saa abituruksia rasittaa työnteolla vaan pitää rahoittaa.
Että mimmoinen vanhempi minä olen kun pistän lapsen aikuisen töihin ja vielä riistän siltä ne säälittävät kuukausirahatkin.
Kyllä en ole kelvollinen.

Onneksi sitten huojennuin vähän, että ainakaan ei enää tee kukaan lastensuojeluilmoitusta siitä kun se ei enää ole lapsi.

Mutta sitten kyllä toisaalta hermostuin että jos se vaikka juo itsensä jalattomaan kuntoon niin en voi edes muuta kuin vähän moraalisesti paheksua.

Kyllä kuulkaa ei kannata kasvattaa ihmistainta aikuiseksi.
Kyllä tulee murehia ihmiselle siitä.


ps.
Lapsen aikuisen siskot tulivat käsi ojossa pyytämään siltä että missä on meidän taskurahat. Että kai säkin nyt rupeat maksamaan meille kuukausirahaa, kun sä kerti tienaat.

On ihan järjettömän kummallista olla aikuisen lapsen vanhempi.