Ajattelin sitä taas kun rupesin itsekseni ja yksikseni vaihtamaan lakanoita.
Paripeitto on kuulkaa semmoinen aviollisen mielenrauhan lähde ettei mitään määrää (paitsi jos yrittää itsekseen ja yksikseen vaihtaa lakanoita, silloin se on parisuheriesa).
Toivoimme - tai siis minä varmaan jossain romanttisessa kihlaus-/aviollishuumaannuksessa sitä ehdotin, että toivotaan - sellaista hää- tai kihlajaislahjaksi.
Ihan paras lahja; meneillään versio kolme tai ehkä neljä. Olen mennyt sekaisin laskuissa.
Me emme ole halipus-syli-nukkujia (anteeksi äiti, älä lue tätä juttua. Ihan kaiken varalta, kun en tiedä mihin tämä vielä johtaa. Eikä sinunkaan isä tarvitse lukea.).
Minuun ei saa koskea kun nukun. Todistajalausuntojen mukaan murisen ja saatan jopa näykkäistä jos unessaolevaa minua lähentyy. (paitsi kissa)
Paripeitto pitää meidät lähekkäin.
Illalla on pakko olla niin samaa mieltä asioista, että mahtuu saman peiton alle nukkumaan.
Vierashuoneeton talous vahvistaa paripeiton vaikutusta: kun ei ole pakopaikkaa, on illan tullen oltava väleissä.
2. miten ruvetaan keskustelevaksi kumppaniksi - tätä pohdiskeli muudan lukijani
No siten että keskustellaan vaan.
Arjessa on ja kuuluukin olla arjen asioita: kuka tuo, mihin mennään, mitä tarvitaan ja kuka hakee sen mitä täytyy hakea ja tarvitaan.
Mutta arjessa on myös paljon tilaisuuksia puhua ja keskustella monesta muusta asiasta.
Miksi et tekisi sitä kotona? Vähemmällä pääsee - muuten pitää lähteä johonkin tiedostavaan keskustelupiiriin ja siitä tulee pienelle ihmiselle paineita.
Masentava, mutta harvinaisen tosi neuvo: kuuntele. Sillä tavalla ihan oikeasti.
Kysy, mitä mieltä olet. Kysy miksi. Ja sano, että onpa jännä näkökulma. (pätee myös teinien kanssa. ja lasten)
3. yhteiset jutut - yhteinen aika
Aina ei tarvita suuria eleitä, kalliita illallisia ja jännittäviä elämyksiä.
Arkiseen olemiseen mahtuu arkisia kohtaamisia.
Yksi viikonlopun kohokohdista oli lasillisen ja iltaminkälie mittainen yhteinen hetki.
Ensin luimme lehden yhdessä (tiedän, kuulostaa ällöhöpösöpöläiseltä, mutta keskustelun säkenöivä taso onneksi laskee imelyyskerrointa ponnekkaasti)
Sitten teimme piilosanan ja lähdimme takaisin kotiin ja teiniarkeen (niitä oli edelleen kolme, kaikki kotona ja luonnollisesti nälissään).
Hyviä vinkkejä tuota yhteistä peittos lukuunottamatta. Meillä oli jonkin aikaa yhdessä asumisen alussa. Ei toiminut. Haluan kääriytyä peittoon. Miehelle tuli kuulemma liian kylmä ja halusi oman peiton.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita!
Peittoon kääriytymisessä on kieltämättä pienen kriisin ainekset.
PoistaJoskus ammoisina alkuaikoina jos kävin yöllä vessassa, näytti siltä kuin mies olisi rullannut peiton ympärilleen kuin sellainen käsipyyheautomaatti.
Nyttemmin olemme hioutuneet hyvin taitaviksi yhteispeittokäyttäjiksi.
Erinomaisia neuvoja. Jotenkin tuntuu, että tuo keskustelu muista kuin arjen asioista on juuri nyt aika vaikeaa. Kotona on yksi utelias korvapari, joten kaikkea ei voi puhua, ainakaan kyseisellä hetkellä. Sitten kun on rauha maassa, asia on jo menneen talven lumia tai sitten puhutaan siitä uteliaan korvaparin omistajasta 😂
VastaaPoistaPari kertaa on nukutti yhteispeiton alla, ja hyvin on mennyt. Kotiin ei vielä ole hankittu. Ajatus tuntuu vähän hankalalta, kun tuo ukkeli nukkuu milloin sattuu enkä haluaisi unta häiritä könyämällä saman peiton alle. Vai pitäisköhän olla vapaapäiviä varten iso peitto??
Olisikin hauskaa, jos olisi vapaapäiväpeitto ja arkipeitto erikseen!
PoistaHyviä vinkkejä :) Minä uskon keskustelun voimaan, meillä puhutaan teknologiasta (tai siis Hra Kepponen puhuu ja minä säestän), päivän politiikasta, kirjoista eikä niinkään tunteista mutta koko ajan puhutaan. Uskon myös yhteisen huumorin rakentavaan voimaan ja yhdessä tekemiseen. Koska me emme tykkää kotitöistä, niin yritämme yhdessä rykäistä tyyliin, nyt molemmat tekee 30min ja sitten joku jaksu Netflixiä palkinnoksi.
VastaaPoistaParipeitto ei toimi meillä lainkaan. Hra Kepponen on viluinen ja minä kuumaverinen. Hra Kepponen nukkuu muumioituneena peiton alla niin, että vain kasvot näkyvät. Minä nukun peiton päällä. Jos polvi on kipeä niin sitten peitto on polvien välissä. Molemmilla on parempi olla oma peitto :D
Meillä on koko perhe jakautunut näihin viluiiin ja kuumakalleihin ja samalla lailla nukkuminen menee sen mukaan. Joulutorimatkakaverini aina ällistelee sitä, että hän nukkuu flanellipyjama päällä peiton alla ja minä topissa ja alushousuissa peiton päällä :D :D
Keskustelu ja huumori kuuluvat jokaiseen päivään!
PoistaMeillä ei ihan hirveästi puhuta teknologiaa, mutta politiikkaa, yhteiskuntaa, kirjoja, koulua, työtä ja ihan vaikka mitä. Tunnepuheeseenkin päästään välillä, jos tarvis on.
Minä olen viluinen tyyppi myös, käytän lisäpeittoa (oikeastaan pehmeää ja lämmintä fleece-aamutakkia) ja tarvittaessa lisäpyjamaa.
Polvien väliin menee matala tyyny.