vaatesäästäväisyyskriizi

Kyllä niin olen kade näille ihmisille, jotka hupsistaheijaa tuosta noin vain säästävät tuhansia ja taas tuhansia mennäkseen sitten superhyperdeluksuslomalle tai rakennuttaakseen talon tai perustaakseen luomuturnipsislowlifekasvimaan (on se sana!)

Ei mahda mitään, minä sitten ra-kas-tan iltapäivälehdistön Näin säästät kädenkäänteessä aimo kasallisen rahaa -juttuja.

Tässä jutussa yksin (tahi kukaties kaksin, se ei käy jutusta ilmi) elelevä nuori nainen säästää tuosta vain kädenkäänteessä kymppitonnin.
Säästän sinulta jutun lukemisen vaivan: lopeta vaatteiden ostelu.

Tämä tiukan säästöpäätöksen tehnyt nuori nainen lopetti vuodeksi vaatteiden ostelun ja säästi siis sillä kunnon tukun rahaa.

Vähän teki tiukkaa kun oli kahdet häät ja vain yksi mekko.
Kuulehan nuori nainen, kun minä vanha keksiäkäinen kääkkä kerron sinulle jotain: olen klaarannut yhdessä klänningissä kolmet rippijuhlat + parit muut juhlat ja hylkäsin sen vasta kun alkoi näyttää nuhjuiselta. Seuraavassa klänningissä olen klaarannut tähän mennessä jo kahdet rippijuhlat ja meinaan klaarata yhdet lakkiaiset jos en löydä uutta ja sievempää tilalle. luultavasti en, koska en saa mennyksi kauppaan

Eivät ole valittaneet juhlien sankarit, eivät muut vieraat, ei puoliso, eikä edes pappi rippijuhlissa saanut kohtausta siitä että samassa mekossa patsastelin. (se voi kyllä osin olla sen ansiota, että aina oli eri pappi)
onko olemassa semmoisia ihmisiä, jotka merkitsevät johonkin päiväkirjaan että millaisia vaatteita oli kelläkin vieraalla missäkin juhlissa ja sitten paheksuvat jälkikäteen että taas oli samassa klänningissä sekin eukko? Kyllä on surullista sellainen elämä. Minä muistan vain, että suurinpiirtein kaikilla vierailla on enimmän osan aikaa ollut vaatteet juhlissa päällä, paitsi ihan pienet ovat joskus voineet kirmata vaippasillaan.
Että miksi ihmeessä edes pitäisi olla uusi mekko joka kekkeriin?
Paitsi jos kasvaa tai kutistuu suhteettomasti.
Se riski on kyllä keksiäkäisyydessäkin olemassa. Varsinkin kasvamisen.
Kannattaa kerralla hankkia alelaarista semmoinen missä on mukava olla. Säästyy aikaakin.

samalla pikkumustallakin olen mennyt jo voihyvänenaikasentään melkein kaksikymmentä vuotta. Riittävän ajaton.
Minä siis; mekko tuskin.

No, olen siis jo aikoja sitten lopettanut vaatteiden ostelun.
Pääsääntöisesti siitä syystä, että en löydä kivoja vaatteita kulahtaneiden tilalle, ja kun ilmankaan ei voi olla, on pakko ekonomis-ekologisesti olla ostelematta uutta.
Vaan eipä ole luomuturnipsimaan verran säästöjä vielä päsähtänyt tililleni. Silleesti kyllä hyvä juttu, en oikeastaan halua ruveta luomuturnipsiviljelijäksi.

Säästöjä voi saada aikaan myös esim. siten, että pistää joka kuukausi vaikkapa 500 euroa toiselle tilille.
Mistä rahasta, kysyn vaan, häh?
Pitäisi ensin tienata tuon verran enemmän, että olisi mistä säästää.

Aina vain hankalammaksi menee, koska nykyisellään olemme yksilapsinen perhe, ja se lohmaisee potentiaalisista säästettävistä rahoista osansa sekin. Lapsilisän loppuminen nimittäin.
Kahden aikuisen palkalla elätämme neljää aikuista. Ja yhtä teiniä.
Kyllä ei lohkene luomuturnipsitilasäästöjä siitä.

Teini murehti taannoin harrastuksensa hintaa, oli oikein laskenut, että mitä vuodessa menee.
Minä sanoin, että älä sure, tärkeisiin asioihin riittää kyllä.
Vaikka sitten ei olekaan varaa rakennuttaa pikkumökkeröistä luomuturnipsitilan vierelle.

**

Aiempia säästäväisyyskriizejä:
Säästä unelmien lomamatkaan
Palkkaköyhyydestä
Taloushallintavinkkejä


**

ps. vappukuvarapo

vapunpäivän piknikki olkkarissa
parsaa, pastasalaattia, juustonytysiä

nuorison ensimmäinen vappupallo ikinä
Stänli the cat pyörän tarakalla