Lakkiaiset - sekalaisia huomioita

Tapahtumaköyhässä elämässäni niinkin yksinkertainen asia kuin lakkiaisjuhlien järjestely saattaa saada kohtalaisen laajat mittasuhteet.

Pohdiskelin juhlia jo ennen kirjoitusten alkua, melko paljon kirjoitusten aikana ja aivan raivoisasti niiden jälkeen. 

Sekalaisia huomioita lakkiaiskekkereiden järjestäjälle - ei missään järjestyksessä.

1. kotona vai muualla?

Lähiökartanomme on kohtalaisen tilarajoittunut, niinpä kaikki juhlajärjestelymme alkavat päiväkausia jatkuvalla vatuloinnilla: kotona vai jossain muualla?

ikävä tosiasiahan on, että olemme kadottaneet kartanostamme kokonaisen siiven, ilmeisesti itäsiiven, jossa sijaitsee mm. musiikkihuone flyygeleineen. Mutta kun ei löydy, niin ei löydy.

Joka kerta pohdinnat ovat kiertäneet samaa kehää: muualla olisi enemmän tilaa -> mutta kun sitten pitää päästä jotenkin sinne toiseen tilaan -> sen lisäksi pitää hoitaa catering sinne toiseen tilaan -> se toinen tila on kaikuisa ja epäkodikas -> juhlille tulee liian tarkka aikataulu ja kuka hoitaa cateringin -> joku haluaa kumminkin tulla jatkoille, niin että on pakko olla tarjottavaa kotonakin ja siivotakin pitää -> sitäpaitsi juhlien päättyminen siellä vieraassa tilassa on kumminkin tylsä antikliimaksi - > siis kotona -> mahdutaanko me -> muualla olisi enemmän tilaa (d.c. al fine)

Häpeän tunnustaa että vedin viimeisen vatulointikierroksen vielä siinä vaiheessa kun kutsut oli jo lähetetty.

2. Ennakkovalmistelut

Päädyimme siis siihen, että juhlat vietetään kotona ja catering hoidetaan omin voimin. Aamu-uintieni aikana sain suunniteltua vieraslistat, pohdittua siivous- ja muut järjestelyt ja suunnittelin tarjottavat uusiksi vähintään kerran viikossa.

Varsinaiset juhlavalmistelut aloitin toukokuun alussa pesemällä ikkunoita ja hankkimalla ne pakolliset uudet verhot.

Lakkiaisia edeltävällä viikolla käytin viimeiset edellisen lomakauden lomapäivät. Varasin yhden päivän siivoamiseen hyvin suhteellista, yhden päivän tarjottavien valmisteluun. Ja yhtenä päivänä tein vähän kumpaakin.

3. Tarjottavat

Juomat: 

kilistelyyn Cava /Pommac /omenamehu. Ylioppilaalle varasimme ihananmakuisen ahvenanmaalaisen alkoholittoman siiderin. Harmitti aivan vietävästi, kun en saanut hankittua sitä riittävästi tarjottavaksi kaikille vieraille.

Kotitekoinen sitruunasooda /jääkahvi /neitseellinen sangria /kivennäisvesi /jäätee /kahvi /pillimehu
Sitruunasooda loppui ensimmäisenä - sooda tehtiin tällä ohjeella, moninkertaisena ja ilman limettiä. Ihanan raikasta!

Neitseellinen sangria ja jääkahvi löytyvät täältä.
Tarjottavat:
suolaiset:  pikkupizzat, ricotta-tomaattipiiras
makeat: snickers-kakku, santiagon kakku (molemmat päivänsankarin suosikkeja), mansikkainen juustokakku, suklaajuustokakku.
keksejä, chipsejä, karkkeja.

snickerskakun ohje

4. Kutsut, kutsuttavat

Lakkiaiset ovat siitä metka juhla, että täydellä varmuudella tiedät järjestäväsi juhlat parin viikon varoitusajalla.

Oli jotensakin täysin varmaa, että meillä juhlitaan, mutta siitä huolimatta alan asiantuntija Lehtori ilmoitti, että kutsut lähetetään vasta kun YTL on vahvistanut tulokset.
Tulokset tulivat koululle tänä vuonna perjantaina 18.5., lakkiaispäivä oli lauantaina 2.6.

Olimme suunnitelleet kutsukortit valmiiksi, varsinaisen askartelutyön tein viikonloppuna (19.-20.5), toimitimme kutsuja käteen, postitimme ja sähköistimme niitä maailmalle viikonlopun aikana ja alkuviikosta.

Vieraslistaa olimme pohtineet huhti-toukokuun taitteessa. Kutsujen kirjoittamisen aikoihin lista eli vielä vähän.

Periaatteessa lakkiaisiin voi pölähtää paikalle kutsumatonkin vieras.

Toimitimme muutamaan paikkaan avoimia kutsuja - näistä paikoista saimme ennakkotiedon odotettavissa olevasta vierasmäärästä.

Itse lakitus oli suljettu tilaisuus, johon pääsi rajattu määrä läheisiä ja vain kutsukortilla. Siinäkin oli oma pohtimisensa: ketkä läheisistä pyydetään lakitukseen. Alusta asti vaadin ponnekkaasti osallistumisoikeutta.

5. Juhlien ajankohta

Lakitus kestää oman aikansa, tässä koulussa siihen varattiin pari tuntia. 

Halusimme järjestää juhlat siten, että ihan ensin juhlimme hetken lähiperheen voimin. Halusimme antaa isovanhemmille aikaa onnitella ylioppilasta rauhassa ja paistatella yhteisessä juhlahumussa ennen yleisen kahvituksen alkua.

Aikataulutus onnistui täydellisesti. Lakitus ja siihen liittyvä kuvaus olivat ohi suunnilleen luvatussa parissa tunnissa. Olimme kotona ja koolla suunnitellusti, noin klo 14.

Asioita joita oli otettava huomioon: päivänsankarin ruokinta ja vaatteiden vaihto. 

Odotettavissa olevan hikisen juhlinnan takia päivänsankari edusti koululla tummassa puvussa ja vaihtoi kotiintultuaan puvuntakin juhlavaan liiviin. 

Saimme pidettyä intiimit juhlapuheet ja lähipiirin kahvihetken ennen yleistä hässäkkää, se oli juhlan koskettavin osuus. Avoimet ovet alkoivat klo 15.

ylioppilas ei tiennyt äidinlyyrasta mitään
lievän vihjailun, painostuksen ja ohjauksen siivittämänä sekin asia järjestyi
"äitihei, mä kuulin että sun poikas on ylioppilas" - yksi suloisimmista kuulemistani puheista

6. kuvaus
Koska olen perheemme kuvausvastuullinen, näistä juhlista jäi varsin vähän kuvamateriaalia.
Koulu kuvasi jokaisen ylioppilaan lakituksen, otatti ryhmäkuvat luokittain ja kaikista ylioppilaista yhteisesti ja lisäksi oli mahdollista tilata perhekuva. Otimme kaikki.
Kiitoskorttikuvan kuvasimme pari päivää juhlien jälkeen arkivaatteissa, lähimetsässä.
Tarkoitukseni oli nakittaa toinen talouden teineistä päivän viralliseksi kuvaajaksi, mutta kohdalle osunut elämä (a.k.a urheiluvamma) mutkisti tilannetta vähän.
Tämän järjestäisin toisin, että juhlasta jäisi enemmän kuvamuistoja.

7. apujoukot
lähipiiri tuki juhlaponnistuksiamme mm. astioin, jakkaroin sekä keittiöapulaisella. Juomanlaskijoina ja keittiöhenkilökuntana häärivät oma siskoni ja Isosisko.
Laina-astiat ja saamamme tarjoiluapu olivat aivan korvaamattomia!

8. tilakysymyksiä
lievästi tilarajoittuneessa kartanossamme on onneksi vanhanaikainen kylmäkellari. Hyvissä ajoin ennen juhlaa omin käyttöömme yhden tyhjillään notkottavan kellarikomeron, lykkäsin oman lukon oveen ja toivoin parasta.

Kissat suljettiin juhlan ajaksi yhteen huoneeseen ruokineen ja käymälöineen. Ratkaisu mahdollisti parvekelasien pitämisen kokonaan auki.

Kaikkiin avoimiin tiloihin katettiin kahvipöytä. Sekä päivänsankari että muu isäntäväki piti huolen siitä, että kaikissa kahvipöydissä /kahvittelutiloissa oli koko ajan joku isäntäväestä seurustelemassa vieraiden kanssa. Kaksi seuruetta pääsi minulta pakoon siten, etten ehtinyt juuri lainkaan heidän kanssaan seurustella. Ja yhdet vieraat tulivat niin, etten päässyt kilistelemään.

Hyvin pieni nuoriso: vaikka emme varsinaisesti tunne juuri lainkaan ihmisiä ja hyvin vähän lapsiperheitä, oli juhlissamme paikalla varsin paljon pientä väkeä. Onneksi älysin sen suunnilleen päivää ennen juhlia, rönysin läpi kaikki kaapit ja komerot ja keräsin kassillisen sekalaista leikkitavaraa pikkuväelle. Ylioppilaan poikamiesboksissa olivatkin kohta käynnissä juhlien parhaat tohinat.

9. jatkot
tulivat minulle vähän yllätyksenä.
Ensin kuulin sivukorvalla yksien vieraiden keskustelun, että kumpi lähtee lasten kanssa ja kumpi jää jatkoille ja sitten toinen vieras kysyi että milloinkas ne jatkot alkavat?
Kun suurin osa vieraista oli lähtenyt, perkasimme ja purimme osan juhlajärjestelyistä, potkaisimme kengät nurkkaan ja aloitimme jatkot. Tässä vaiheessa päivänsankari katosi horisonttiin ja loppuosa nuorisosta vetäytyi omiin tiloihinsa.
Ne valittivat jälkeenpäin, että koko yö laulettiin, naurettiin ja meluttiin.
Ei pidä paikkansa. Vain yksi laulu laulettiin ja sekin heti jatkojen aluksi.
Jatkojen jälkeen lähdimme tuoreen ylioppilaan isän kanssa vielä pienelle yökävelylle.

10. jatkojen jatkot
pidettiin seuraavana päivänä: lähipiiri kutsuttiin syömään jäljellejääneet kakut
Näistä kemuista ylijääneet kakut kohtasivat tiensä pään päivänsankarin työpaikalla

11. jatkojen jatkojen jatkot
vietetään tällä viikolla.
Välijatkot vietettiin ystäväperheen luona, koska myös heillä on taloudessaan tuore ylioppilas.

12. esi- ja jälkijuhlat
Lakkiaispäivän aattona rauhoituimme sohvannurkkaan. Siivousurakan yhteydessä jostain hyllynnokasta löytyi pikkupullollinen jouluna tarjottavaksi suunniteltua portviiniä, kilistimme sillä ja virittäydyimme juhlaan.
Lehtori toi jo kauan sitten keväällä pienen pullon ihan oikeaa shampanjaa. Olin ajatellut nautiskella sen jo lakkiaispäivän iltana, mutta jatkot rajoittivat nautiskeluani. Niin että jälkijuhlat ovat vielä tulossa.