Lomaelelyä

Suunnilleen viikko lomaelämää takana.

Lehtori on ollut omissa riennoissaan suunnilleen saman verran: ensin olin kulttuurishokissa, kun se ei ollut kotona, ja sitten menin uuteen kulttuurishokkiin kun se taas yhtäkkiä olikin kotona.

Ensin kotia ja tilaa oli ihan liikaa ja yksityisyyttä ja yksinäisyyttä myös.

Sitten niitä kaikkia onkin ihan liian vähän. 

Ulkomaan sukuhaara on kyläilemässä.

Päivät ovat - Lehtorin poissaolosta huolimatta - menneet hetkittäin liiankin tiiviisti koti-anoppila -akselilla. 

Nuoriso vanuu laitteillaan ja me aikuiset kierrämme kehää juttuinemme. 

Välillä on pitänyt tehdä pieniä irtiottoja periaatteessa ihan mukavien sukulaisten välittömästä vaikutuspiiristä. 

Muistin omistavani museokortin.
Kävin Luostarinmäen käsityöläismuseossa aurinkoisena kesäpäivänä.

entisaikain kahvila

museon pihoilla viljellään hyötykasveja; tätä en tunnistanut

Yksinäisyydessäni virittelin palapelin käyntiin - pelin sain lainaksi isältä. 

Hyvä on peli; sitä sopii koota Lehtorin taktiikalla, eli siten että otetaan mikä tahansa pala laarista ja tällätään se pöydälle siihen kohtaan, johon se oletettavasti kuuluu.

Minun mielestäni ensin tehdään raamit ja sitten lajitellaan palat värin mukaan. 

Mutta tähän peliin siis sovelletaan Lehtorin taktiikkaa.

Tässä palapelissä on se huono puoli, että alkaa janottaa.

Tässä palapelissä on myös se huono puoli, että Elman mielestä se on kaksinpeli. 

Aluksi meillä oli pieniä linjaristiriitoja siitä, kumman peli oikeastaan on kyseessä.

Sittemmin Elma on huomannut että palapelaaminen on vähän tylsää; ei saa pelata paloja lattialle.

Yritin mennä keskiajalle - kun meillä oli ne keskiaikapäivät. 

Kävi niin kuin aina. En vain jaksa sitä, että joka paikassa on ihmisiä ja väkeä ja keskiaikaisia esityksiä ja kaikenmoista tohinaa ja kohinaa ihan liikaa.

Menin sitten ihan oikeasti keskiajalle.

holvimuuria 1400-luvulta

Pakenin väentungosta ja markkinahumua Aboa Vetus, ars nova -museoon.

Kiersin keskiajan ja vaihtuvaisnäyttelyn - ukrainalaisen Maria Prymatshenkon naivistisia, värikylläisiä maalauksia.

Kuin olisi kävellyt satukirjassa!

vähän pelottavat mustikkasilmät

Vietettyäni useamman iltapuhteen anoppilan sohvalla yhä uudestaan toistuvien juttujen parissa, varasin yhden päivän varasin ihan vain itselleni. (Lehtori oli silloin vielä omissa riennoissaan, nuorisolla oli omia juttujaan; yksi oli töissä, yksi Lintsillä ja yksi Särkkiksessä.)

Päätin etten ole missään tekemisissä kenenkään sukulaisen kanssa. 

Ensin suunnittelin vaikka mitä hekumallista kylpylälomaa, huippuravintolaa ja kaikenlaista muuta loisteliasta, josta olisi saanut metkoja blogikirjoituksia. Tutkailin hieronnat ja suunnittelin junamatkaa Tampereelle ja Helsinkiin ja pohdin, voisinko mennä Kuopioon syömään kalakukkoa.

Kuten yleensäkin - ah, niin hohdokkaassa elämässäni - todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Aamu-uinnin sijaan meninkin aamu-unille ja koko päivä käynnistyi vähän verkalleen.

Kävin lounaalla ihan tavallisessa lounasravintolassa.

Päädyin sen jälkeen lukemaan kirjastolle.

Ensin istuin sisällä ja luin yhden kokonaisen kirjan.

Kirjaston sisältä siirryin kirjaston sisäpihalle, kahvilaan ja käynnistin uuden kirjan hekumallisten herkkujen tukemana.

Ehkä ihminen ei ihan välttämättä tarvitse bloggauskelpoista kylpylätuokiota tai huippuravintolan intensiivisiä makuelämyksiä.

Ehkä riittää ihan vain se, että on kesä ja aikaa oleilla vain.

 Semmoistakin tapahtui, että kesän kärmeskiintiö tuli melkolailla täyteen.
En saa mennyksi lähimetsään lenksalle juuri nyt.
En varsinaisesti pelkää käärmeitä, mutta en jaksa puistatella enää yhtään enempää.