arkivapaa

Pitkästä aikaa arkivapailla.

Töitä on riittänyt arkeen ja viikonloppuihin sellaisia määriä, että saldot paukkuvat kaikkiin ilmansuuntiin. Voisin vissiin olla pari viikkoa vapailla, enkä siltikään taitaisi päästä nollille.

Vaikka kuinka yritän tuhlata tuntejani aamu-uinteihin ja muuhun vitkaste kotvailuun, tuppaavat työpäivät venymään epäterveellä tavalla aivan lakkaamatta.

Jo viikko sitten ilmoitin, että nyt kuulkaa vietän pitkän viikonlopun, enkä hönkäisekään verstaan suuntaan.

Kaiken lisäksi pitkästä aikaa edessä sellainen viikonloppu, jolloin kenenkään ei tarvitse herätä herätyskelloon: kukaan ei ole lähdössä mihinkään, tai ainakaan niin säädyttömään aikaan että pitäisi pakkoherätä.

En luota itseeni häivänkään vertaa, joten jo torstaina nykersin listan kaikesta siitä, mitä olisi suotavaa saada aikaan; kun nyt kerran olen vapaalla.

Luonnollisesti yritin heti aamusta pakoilla kaikkia velvollisuuksiani ja uhkasin mennä ensimmäisten aamupäiväunien jälkeen toisille aamupäiväunille, mutta kouluun lähtöä tekevä nuoriso käskytti: vaatteet päälle ja sulla on tut-tu-dut-tu-duu -lista, sun pitää saada rasteja siihen!

Onneksi olin sentään ehtinyt ottaa edes ne ensimmäiset aamupäiväunet, muuten olisi tullut katastrofi koko päivästä.

Ensimmäisiä aamupäiväunia seurasi luonnollisesti toinen aamiainen (ei, en ole hobitti).

Toinen aamiainen oli parempi, koska sain olla ihan melkein rauhassa - jos syliin änkeävää kissaa ei lasketa - ja lukea ja juoda kahvia ihan itsekseni. 

kuvituskuva. oikeasti söin banskun, en satsumaa (vai onkohan tuo klementiini?)

Kävelin kauppakeskukseen, koska en edelleenkään luottanut siihen, että pääsen vapaapäiväni aikana uimaan. (olin itse asiassa jo päättänyt, että taatusti en mene uimaan ollenkaan, koska vesi on märkää, kylmää ja pimeetä; se on perheessämme hyväksyttävä tekosyy vältellä mitä tahansa)

Ensin sain pienen joulusäpsyn (nyt jo?!) ja kiertelin ympäri kauppakeskusta ja pohdin joulua ja jouluruokia ja muuta jouluista. Sitten menin kirjakauppaan ja sieltä takaisin vetelehtimään kauppakeskuksen käytäville - eli tekemään varauksia kirjastosta kaikista niistä kivoista uusista kirjoista joita näin siellä kaupassa. 

Huomasin että tuttu pappi oli pystyttämässä seurakuntavaalien äänestyspistettä ja kävin moikkaamassa ja tarjosin hetkeksi apua. 

Näin mallikkaasti kotvailtuani ryhdistäydyin ja menin ruokaostoksille. 

Ruokaostokset ovat siitä masentava juttu, että kauppalistasta puuttuu aina jotain, tai unohdan hakea jotain ja toisaalta rohmuan kärryyni jotain täysin asiaankuulumatonta ja ajaudun ylipäätään sekä ostoksellisesti että taloudellisesti täysin kestämättömään tilanteeseen. Yleensä semmoisella tavalla että ostoksia on liikaa ja rahaa sen ostoskierroksen päätteeksi liian vähän. (3 kassillista; 90e)

Tulin kotiin ja harkitsin kolmatta aamiaista, mutta totesin että vielä ei ole sen aika.

Tein ruokaa ja näkkäriä.

Yksi teineistä on viime aikoina yrittänyt rajoittaa vehnäleivän syöntiä.

Ja minä puolestani sain Osaava Nainen -messuilta pussillisen näkkileipäaineksia.

Se olikin todella toimiva seos ja teini syödä rouskutti ne menemään muutamassa päivässä. 

Täydensin näkkäriseosvaraston ja sitä myötä myös näkkärivaraston.

Pakottauduin tekemään edes vähän jotain siivoiluksi laskettavaa, ja sitten olikin (onneksi!) kolmannen aamiaisen aika.

Se sujui pitkälti samoissa tunnelmissa kuin aamiainen numero kaksi. Kahvin tilalla tosin ihan vain kuplavettä.

Yksi teineistä kotiutui. Oli lähdettävä alta pois ja uimaan, ennen kuin se alkaa kysellä, mitä olen saanut aikaan.

Lähdin uimaan.

Vastahakoisesti.

Mietin vielä matkallakin, että jos vaikka karkaan johonkin, mutta kun oli uimakamat repussa niin olisihan se vähän tyhmää ollut lähteä karkuloimaan.

Uin ja se oli aika siedettävää.

Selvästi huomaa nyt, kun on ollut epätasainen työrupeama ja uiminen (tai kaikki liikkuminen) on ollut sen myötä äärettömän epäsäännöllistä ja satunnaista, on hyvin vaikea ryhtyä yhtään mihinkään.

Mieli virkistyi kuitenkin.

Menin kirjastolle hakemaan ensimmäiset päivällä varaamani kirjat.

Menin ostamaan poistomyynnistä edullisia mattoja ja sitten olinkin jo aivan nollilla, taloudellisesti ja ravinnollisesti.

Laahaduin kotiin syömään, enkä sen jälkeen poistunut ovesta yhtään mihinkään vaikka vielä oli keskeneräisiä (listalta puuttuvia) asioita.

Lopun iltaa yritin lukea ja kirjoittaa ja etsin kadonnutta muistikirjaa.

En kyllä edes tiedä, onko semmoista muistikirjaa jota yritin etsiä, edes olemassakaan muualla kuin omissa mielikuvissani.

Mutta löysin aika monta muuta muistikirjaa ja niissä oli ihan vinkeitä juttuja. 

Paljon semmoisia jotka olen jo unohtanut, kiehtovia reseptejä ja kirjoja ja myös omituisia tarinoiden alkuja.