superviikonloppu

Poikanen oli pari viikkoa isänmaan hommissa metsäleirillä, keskimmäinen puolestaan viikon päivät tanssihommeleissa tanssileirillä. 
Kotinurkissa pyöriskeli vain yksi toimeton teini.

Perjantaina olimme pitkästä pitkästä aikaa koko perhe saman katon alla.
Omituista. 

Jouduin kulttuurishokkiin, kun joka puolella oli täysikasvuisia keskenkasvuisia. 
Niitä rönsyili keittiössä, niitä jonotti kylppäriin, vessaan ja jääkaappiin, ja talous oli sakeanaan niiden läsnäoloa.
Onko meitä ennen aina ollut näin paljon?
Vai ovatko ne kasvaneet täyteen mittaansa siellä leiritulilla?

**

Lauantai oli todellinen superpäivä.
Kokkasin padallisen sapuskaa syötäväksi aina silloin kun nälkä on.
Yksi lähti treeniin, yksi kaverin synttärilahjaa kehittelemään ja yksi aloitti muuttohommelit.
Me Lehtorin kanssa kehittelimme kulttuuripläjäyksen: tanssia ja ruokakulttuuria.

Ensin kansantansseja, sitten  uutta perunaa, voiko kesäisempää ollakaan?

amerikansuomalainen Kivajat Dancers


neitsytperunafestivaalit

vehnäolut, savulohta ja perunaa.

Kotinurkissa poikanen oli saanut olennaisimman osansa muuttokuormastaan kuntoon:

muuttokuorma pt1
Roudasimme ensimmäisen erän - kirjat ja kirjahyllyn - muuttokuormasta musketöörien tukikohtaan.

Lövähdin illansuussa sohvaan rentoutuneena, hyväntuulisena ja elpyneenä. 
Huikea, aurinkoinen ja produktiivinen päivä!

*

Sunnuntaina heräsin siihen kun esikoinen kotiutui kesäyöstä.
Päivä meinasi alkaa aivan venkurallaan, kunnes kesken puoliärtyisän aamupalani tajusin, että voin lähteä vaikka uimaan.
Pakkasin uimakamat ja polkeilin läpi pyhähiljaisen kaupungin isolle hallille.

Olin hallilla samalla hetkellä kun halli aukesi, sain pitkästä aikaa käyttööni vesijumppahärpättimen ja houkuttelin vastahakoisen ja väsyneen kroppani liikkeelle.
Jumppasin kolme varttia ja uin loppuverryttelyn verran. Olin hetken altaan ainoa uimari ja siitä riemastuneena rohkaistuin testaamaan vapaauintia. 
Jee! 
Jaksoin hukkumatta yhden lyhyen altaanvälin!
En aiheuttanut kovin pahaa tuhoa tai aallokkoa!

Polkeilin kotiin läpi pyhähiljaisen kaupungin.
Kokkasin padallisen sapuskaa.

Naapuri kysyi, saavatko heidän pikkutyttönsä tulla meille leikkimään.
Omat pikkutyttöni ilmoittivat, että ei käy, tänään on kissanpesupäivä. uskooko kukaan ettei se ole tekosyy?
Teinit linnoittautuivat kissaeläinten kanssa kylppäriin pariksi tunniksi.

Minä sortteerasin ylijäämäkirjoja houkutteleviksi paketeiksi niille, joilta puuttuu lomalukemista.



Pilaa lomasi -lukemistopäk
"todella surkeaa lukemista" kommentoi kirjojen alkuperäinen omistaja

LehtoriXS -lukemisto


Illansuussa palautimme sotapojan viimeistä kertaa lomakyytiin.
Keskimmäinen aloitti luku-urakkansa syksyn kirjoituksiin.
Nuorimmainen alkoi suunnitella veljensä huoneen valtaamista.

Perheen yhteiseen kalenteriin on tulikirjaimin merkitty tuleva torstai.
Se on yleinen ja yhtäläinen kotiinpaluu-kotoalähtö -fiesta.
Kohta juhannuksen jälkeen yksi lähtee riparille, yksi Uuteen Seelantiin ja yksi muuttaa musketöörien linnoitukseen.

Nuoriso ilmoitti että juhannuksen tietämillä ne ovat yhteydessä meidän vanhempiin, ettemme aivan villaannu ylenmääräisestä vapaudesta.
Meidän pitää kuulemma syödä terveellisesti, ilmoittautua vanhemmille vähintään kerran päivässä ja mennä iltaisin ajoissa nukkumaan.

ei pelkoa murmeliinit, ei pelkoa.
Emme ehdi villaantua lainkaan, kun muutamme tavaroita itäsiivestä länsisiipeen, etsimme kadonnutta flyyegliä josko se viimein löytyisi ja kiillotamme pöytähopeita rippijuhlia varten.






6 kommenttia:

  1. Voimia mullistuksiin ♥
    Uuden edessä, varmasti haikeaa ja ihanaa yhtä aikaa!

    VastaaPoista
  2. Minun yksi yleisimmistä haaveista on se, että saisin olla joskus rauhassa kotona ja lapset olisivat jossain muualla. Mielellään omassa kodissaan. Lukiessani sinun uuden elämänvaiheen postauksia minulle alkaakin iskeä paniikki. Haluan ehkä sittenkin poteroida kaikki lapseni kotiin enkä ikinä päästä niitä pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kumma juttu, minä haaveilen ihan samasta :)
      Teineillä on joku merkillinen kyttäysrinki ympärillämme: emme ole ikinä kotona kaksin.
      Saati että olisin kotona yksin.

      Poista
  3. Tämä kaikki, niin riipivää, ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. Ja kaikenlaisia ihmeellisiä ajatuksia herättävää.
    Siitä selviää, usko pois! Ja aikanaan jopa nauttii ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskon tämän!
      Tavallaan tässä vaiheessa on jotain samalla tavalla järisyttävää kuin siinä kun itse ensimmäisen kerran muutti omilleen: osaako sitä ollakaan :)?

      Poista