keskinkertaisen patongin herättämät pohdinnot

Sutkautuksissa oli oivallinen kommenttiraita (kurkkaa tästä) Kodin kuvalehdessä olleeseen Anna Sillanpään juttuun Nainen, älä tuhlaa elämääsi keskinkertaiseen patonkiin.

Mietin kahta asiaa: astiastoja ja kaupassa käymistä.

Ja sitä että olen hamsteri, mutta haluaisin olla minimalisti.

hämähäkinseitinohuita pohdintoja

Miksi ihmeessä pitää olla niin järjettömän varautunut kaikkeen? Joskus nuorempana luin minimalismi- ja säästäväisyysblogeja maailmalta: yksikin bloggaaja osti aina vain viikon ruoka-aineet. Hänellä oli jääkaapissaan aina vain juuri sen verran mitä viikossa meni, kaikki käytettiin, ja tiettynä viikonpäivänä oli jääkaapin siivous ja tyhjennys. Sama kuivatavarakaapissa.
Olin (ja olen vieläkin) kade.
Meille opetetaan että pitää olla vierasvaraa ja ties minkä ydinlaskeuman ja muun katastrofin varaa. (kotivara)

Sama astioissa.
Kattiloissa.
Purkeissa, purnukoissa.
Vaatteissa.
Meikeissä.
Lakanoissa.

Kuinka ihmeen monet lakanat ihminen tarvitsee?
Lukuunottamatta taapero-noro-täi-räkäklimppivaihetta pärjäämme oikeasti kahdella lakanasetillä /perheenjäsen.
Miksi ihmeessä niitä pitäisi olla tusinoittain kaappeja tukkimassa?

Ja jos se ydinlaskeuma iskee, niin onko sillä oikeastaan väliä, että kaapissani on viiden viikon hätävaramuonat? Mieluummin niikerryn siihen ydinlaskeumaan heti enkä viiden viikon kuluttua. Enkä sitä paitsi vieläkään ole onnistunut löytämään kotikolostamme tilaa esimerkiksi vaaditulle vesivarastolle (16l /hlö/vko)

Haluaisin päästä siihen, että keittiön kaapeissa on vain oikeasti käytössä olevaa sapuskaa.
Riittävän vähän.

ei-vierasvaramustikka

En pysty, olen hamsteri ja kaikkeenvarautuja.
Äkillinen mämmimieliteko? Ei hätäpäivää, ainekset löytyvät taatusti omasta kaapista! Mitä, ei pikkuleipiä - no mutta toki, keittelemme itse!
Projektiluonteinen outokokkailu on harrastukseni.

outokokkailua: kesäviiliä tulossa

En pysty konmarinoimaan lakanakaappia, koska ystävälliset sielut lahjoittavat meille lakanoita pienen keskisiperialaisen kylän tarpeisiin.
Ja silti käytän vain kahta lakanasettiä: toista koska se on talvisin ihanan lämmin ja toista koska se on nätti.

Olisi metkaa olla ruokapuolella niin varautumaton, että ihan oikeasti hakisi vain yhden päivän sapuskat kerrallaan. En pysty. En kertakaikkiaan pysty.
Yritän kyllä mennä koko ajan enemmän siihen suuntaan. (en kestä sitä ruokahävikin määrää, jota meiltä tällä hetkellä tulee, elämme kertakaikkisen säädyttömästi)

Artikkelista inspiroituneena päätin, että alkavalla viikolla menen ainakin yhtenä aamuna lähi-Lidliin ja haen sieltä aamiaispöytään tuoreet croissantit ja mansikat.
Koska voin.

aamukaffe hyggenurkassa