Kuukauden kymppi

Tahdon asioista bongattua:

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus
muista ottaa lääkkeet
On asioita joista vain ei tule rutiineita.
Ja vaikka tulisikin, niistä pitää silti muistuttaa itseään.

Tämän kirjan aion lukea
Keskeneräisinä ainakin Monica Kristensen: Amudsenin viimeinen matka ja Pirkko Lindberg: Maailmanmatka. (voi olla että on muutama muukin kirja kesken, mutta kuka niitä laskee. Tai jaksaa etsiä?)
Käynnistelen kirjan merihirviöistä ja Jordan Petersonin 12 elämänohjetta.
Ja fläpällä on pakohuoneiden suunnittelusta opus, sillekin pitää antaa mahdollisuus.

lähimetsä on keijumetsä

Työasia jonka aion saada valmiiksi
Hankehommeleita.
Tai niin no, hankkeethan eivät kai koskaan tule valmiiksi, mutta hankehommeleita on luvassa elokuussa.
Ja muutaman tapahtuman järjestelyt pitää saada enemmän kuin aluilleen.

Työasia jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä ensi kuussakin
Nettisivut, aina ja iankaikkisesti.

Lausahdus josta nyt saan energiaa arkeeni
Meinasin sanoa, etten ole voimalausetyyppi. Ehkä kuitenkin olen: melkein joka sivulta kalenteristani löytyy jokin kommentti tai oivallus kulloisellekin viikolle tai viikolta.
Heinäkuun jollekin viikolle olin raapustellut nasumaisen pohdinnan: voiko maailmanloppu tulla kun jossain on jo huominen. 
Mietin tätä usein kun viestittelimme mantereen ja valtameren yli kesävaihdossa olleen teinin aikuisen kanssa. Hänellä oli aina jo huominen.
Lehtorin mielestä tällä lauseella ei ole todellisuuspohjaa.
Minusta se on lohdullinen: ei voi maailma loppua, kun aina jossain on jo se seuraava päivä.

Ruoka jota aion kokeilla
Jotain maltalaista.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen eniten laittanut tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Uimahallit aukeavat taas!
Se nyt ei varsinaisesti ole minun suunnitteluni tulosta, mutta voi miten olenkaan odottanut sitä!
Maauimala ei vain ole minun juttuni, en saa lähdetyksi sinne, vaikka se itse asiassa (tai ne kaupungin kaikki kaksi maauimalaa) on paljon helpommin saavutettavissa kuin uimahallit.

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Lähestyvä matka nuoren kanssa.
On mukavaa ottaa vielä viikon verran vapaata arjesta ja lähteä vasta sen jälkeen kohti syksyä.
Poden huonoa omatuntoa siitä, että olen poissa työstä (vaikka olen jokaikisen saldotunnin kertaalleen tehnyt), enkä ole tekemässä sitä mitä pitäisi - siis työtä.
Pohdin, miten jaksamme teinin kanssa toisiamme kun meiltä puuttuvat kaikki katalysaattorit: sisarukset ja Lehtori.
Odotan ihan älyttömästi sitä, että voimme maata jossain lämpimässä ja olla vain, ehkä jutella ja ainakin kerätä voimia ja toivottavasti tasata tilit aika erikoisen ja rankankin vuoden jälkeen.

Tavoite joka on mahdollista saavuttaa
En ole osannut asettaa itselleni kuukausitavoitteita. Olisi varmaan aika hyvä idea.
On ehkä mahdollista opetella suunnittelemaan kuukausitavoitteita.
eikun nyt tiedän! Uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen!
(ja uimisen palauttaminen kalenteriin, se nyt on selvä)
Ja niin, onhan minulla askeltavoitekin jokaiselle päivälle.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta
Elokuusta pitää aina muistaa elokuu.
Elokuut ovat parhaimmillaan sensuelleja, syviä kuukausia. Uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia, uusia harrastuksia, puhtaita muistikirjoja, uusia kyniä, syvenenviä kesäöitä ja loppuunajettua vahvaa vihreää, lämpöä ja valoa.


*
Voinko enää oikeastaan puhua lapsista?
Kaksi niistä on jo aikuisia, ainakin teknisesti ottaen.
Ja se nuorimmainenkin on vähintäänkin teini, vaikka mieluummin ehkä sanon nuori.