Matkakohteena Malta 1 - nillitysosio

tämä voisi olla todella kiehtova bloggaus ainutlaatuisesta saaresta, jolla on kiehtova historia keskellä Välimerta, monen kulttuurin puristuksessa.

tämä voisi olla todella kiehtova bloggaus kiipeilystä Maltalla.

No, eipä ole.
Tämä on hyvin aneeminen matkabloggaus.

Päätimme joskus talventaitteessa että kesän lopulla minä ja jäljellä oleva teini (ne kaksi muutahan ovat jo aikuisia) lähdemme yhdessä viettämään tokenemislomaa; on ollut vähän rankanpuoleinen kevät yhdessä ja erikseen.

Annoin teinille vapaahkot kädet matkaohjelman, -kohteen ja -hotellin suhteen.

Kohteeksi valikoitu minulle tuntemattomasta syystä Malta, josta iloisesti kaivelin esiin kaikenlaista jännittävää tietoa ja yritin yllyttää teiniäkin niistä kiinnostumaan.

Suunnittelin henkilökohtaista kuntoilumissiota, aamulenkkejä hiekkarannalla ja auringonlaskussa, kuntoiluhuonetta ja allasvesijumppaa ja ehdottelin teinille kalliokiipeilyä.

En vieläkään tunne lapsukaisiani riittävän hyvin.
Suloisen kullannuppuni ainoa tavoite oli olla kauniina altaalla.
Tai itse asiassa rannassa, koska siellä oli vähemmän ihmisiä ja enemmän rauhaa.

Olimme sitten kauniina rannalla.
Tai ainakin toinen meistä oli kauniina, minä kärsin sieluntuskia bikinissäni.

Aamulenkit rantaviivalla sai unohtaa oitis.
Hiekkarantaa oli ehkä kymmenen metriä ja loppuosa oli säröistä, terävää kiveä eikä kulkureittejä ensinkään.
Aamulenkit tien piennarta sopi samoin unohtaa. Toinen tie ei tuntunut vievän mihinkään ja toinen vei naapurihotelliin.

Kuntoiluhuonetta emme löytäneet etsimisestä huolimatta ja kun sitä kysyimme, yksi työntekijä ei oikein sitä suositellut. ("ounli baik")

Kiipeli halusi pitää kiipeilylomaa, paitsi meriretkellä se hiukan kampusteli, mutta eihän semmoisella siivoamattomalla, teräväreunaisella kalliolla oikein mitään turvallisesti voi.

Melomassa kävimme ja uimassa tietysti.
Hotellin altaat olivat suolavesialtaita, mikä oli minusta vähän hämmentävää, noin niinkuin kuntoilumielessä uimiseen.
Ja ovathan ne tietysti kovin täynnäkin kuntoilumielessä.

Meressä en oikein ole aiemmin osannut uida kun minua jotenkin hermostuttaa sen syvyys ja rajattomuus, mutta laguuniretkellä kyllä jotenkin huumaannuin siitä. (ihan outoa, tiedän varsin hyvin että pystyn uimaan pitkiä matkoja ja ajallisestikin ihan hyvän tovin pohjaamatta kertaakaan, mutta meressä se tieto jotenkin unohtuu ja muutun uimataidottomaksi)
Snorkkeloimaan en ole vielä oppinut mutta uiskentelen sen verran sujuvasti pitkin pintaa että monenmoisia kaloja ja pohjia näin ja ne muistot kyllä siivittävät koko tulevan syksyn uimisiani. Kaunista oli.

Päivämme kuluivat hyvin simppelisti kaavalla: aamiainen, rantaan, välikuolema + lounas, rantaan, päivällinen, huoneelle.

Että suosittelenko Maltaa?
En tiedä.