sekalaista alkuviikkoon

Marraskuu on jo loppusuoralla. 

Nautin siitä ajatuksesta, että tämä viikko on kokonainen, sitten tulee vajaa viikko ja pitkä viikonloppu, sen jälkeen kokonainen viikko, mutta hauska viikonloppu ja sitten ollaankin jo juhlan äärellä.

Tuntuu huomattavan siedettävältä ja kevyeltä.

Melkein saattaisin selvitä marraskuun synkkyyksistä ilman vakavampia vaurioita. Paitsi uimassa en ole jaksanut käydä. Ensin oli liian työläs viikko, etten ehtinyt ja nyt on aina vain nuha. 

Se kehvelin nuha meni kertaalleen pois ja nyt tuntuu tulevan taas takaisin.

Jaakko-tonttu lähetti nuorisolle viestin.
Idea on kähvelletty @suvisadetta :n instasta

Mietin, pitäisikö olla joulukalenteri. Kysyin kotona asuvilta nuorilta, että pitäisikö Jaakko-tontun tehdä vielä yksi comeback. (meillä kävi ennen Jaakko-tonttu, joka toi lapsille hauskoja tonttutehtäviä. sittemmin Jaakko jäi eläkkeelle.)

Ne kyllä haluaisivat joulukalenterit. 

Varsinkin kun me mehustelimme sunnuntaikahveilla parhailla lapsuusmuistojoulukalentereilla. Minulla oli Smurffi kuva-ja-tarrakalenteri ja Lehtorilla samanlainen mutta Aku Ankka. 

Toinen teineistä haluaisi veikkauksen kalenterin ja toinen smurffitarra-ja-kuvakalenterin tai vastaavan.

Sitten pohdimme, että mitä eroa on adventtikalenterilla ja joulukalenterilla ja Lehtori väitti että ennen ei ollut semmoisia jotka päättyvät oikeaan jouluun (eivätkä aattoon). (minun mielestäni oli, Lehtori vain on myöhäisherännäinen, ja on katsonut jotain suklaakalentereita vain)

Ajaduimme semanttiseen väittelyyn siitä, mitä tarkoittaa adventtikalenteri ja mitä joulukalenteri. 

Että millä nimellä kutsutaan semmoista missä on luukut 1-24 ja millä nimellä sitä mikä alkaa ekasta adventista ja päättyy seimikuvaelmaan luukussa 25. 

Ja entäs mahdolliset välivariantit? Minusta se uskonnollisempi on adventti- kun taas Lehtorista ei mikään ole adventti-

Teini perui smurffikalenterin ja sanoi että haluaa semmoisen missä on kimalletta ja pyhä perhe luukussa 24. 

Lehtori sai kahvit väärään kurkkuun ja aloitti palopuheen että joulu on vasta 25.

Teini sanoi että 25 on pyjama-vetelehtimis-loma.

Rakentavaa keskustelua silleesti.

Minulla ei ollut mielipidettä. Paitsi siitä, että pitää olla kimalletta kalenterissa.

Teini perui kimallekalenterin ja syyllisti minua siitä että on saanut vain tyhmiä kalenteita. Minä sanoin että ei ole minun vikani, vaan niiden jotka ovat aina sen hänelle antaneet, kun minä en ole koskaan antanut heille mitään kalenteria, paitsi jaakkotontun.

Teini sanoi että haluaakin semmoisen mistä tulee krääsää.

Keskustelun taso pysyi aina vain rakentavana.

 

joulupuu on rakennettu.(tai melkein)
ja koska äiti ja isä lukevat tätä ja ne sanovat mielessään että
joulupuu on aaletnaukkaa, niin se on.
en tiedä mitä se tarkoittaa
silleesti olen kuulemma laulanut vuonna nolla

Minua alkoi yhtenä iltana kovasti huvittaa, kun istuimme kumpikin omassa sohvannurkassamme lukemassa:

hers and his

Voisi luulla, että ihan friikkejä olemme.
Mutta emme vaan normaaleita. 

Tai ainakin kohtalaisen.

Illalla onnittelin itseäni, että on viisaampaa lukea tietokirjoja, kun niistä ei tule painajaisunia, niin kuin dekkareista usein tulee.

Sitten tuossa minun kirjassani oli luku hengellisistä painajaisunista.

Sain yöllä hengellisen painajaisen.

En enää muista mitä siinä oli, mutta kauhusta huolimatta minua huvitti että jopas on kun ei voi enää mitään kirjaa ihminen lukea ilman painajaisia.

Varmasti jos kasviskeittokirjaa lukisin, näkisin unta jostain pohjattomasta kukkakaalipirtelöstä jonka syövereihin joutuisin että slurps.