äiti-ihmisretriittitarve

Jokainen äiti-ihminen tarvitsee välillä semmoisen hetken, että saa olla omassa kodissa ihan omassa rauhassa kohtalaisen sopivanmittaisen ajan.

Äiti-ihminen tarvitsee äiti-ihmisretriitin.

Ensinnäkin nuorison (tai lapsukaisten) pitää olla Jossain Muualla Riittävän Turvassa ettei tarvitse murehtia.
Ruokittuina.
Ja semmoisesti etteivät heti pölähdä ovesta sisään.
Ja kumppanin myös.

Retriittituokion pitää olla sopivan mittainen.
Tarvittava retriitin pituus riippuu vähän tilanteesta.
Joskus voi olla ettei riitä viikkokaan.
Joskus tuntikin saattaa olla yllin ja kyllin.
Tässä esimerkissä noin kaksi tuntia oli oiva retriitin pituus.

Semmoisena hyvänä retriittituokiona äiti-ihminen tekee ensin jonkun pitkään harmittaneen kotihommelijutun, vähän niin kuin kuuliaisuustyön luostarissa tai pakollisen mietiskelyyn johdattavan työn jossain ashramissa.
Liikaa ei saa siihen kuluttaa aikaa, vaan sopivasti. Retriitin kestosta tietysti riippuen, mutta vartti alkaa jo olla liikaa, voi häiriintyä mietiskely enemmästä raadannasta.

Siinä imuroidessa (tai mitäsenytikinäonkaan) äiti-ihminen saa vapaasti haaveilla ja kuvitella ihan mitä vain. Vaikka olisi keskenään ristiriitaisiakin kuvitelmia - niin kuin vaikka että on ypöyksin autiolla saarella mutta perheen kanssa.
Tai mitä vain mistä tulee hyvä mieli: uusien astioiden hankkimista ja konmarittamista ihan hyvin voi ajatella niitä yhtäaikaa.

Sitten retriitti jatkuu syömisellä.
Saa syödä mitävain noutoruokaa, roiskeläpän tai ihan mitä vain henkilökohtaista, epäterveellistä (tai saa olla terveellistäkin, jos välttämättä haluaa) ja nautinnollista.
Mutta epävaivalloista, Jonkun Muun tekemää.
Ja jälkiruokaa suorastaan pitää ottaa. Esim. suklaata salajemmasta. Myös salmiakkia lisäksi. (minä en syö makeaa, paitsi nyt olen ruvennut syömään ja se on todella omituista) (kertoo varmaan stressistä)
Saa lukea kun syö, ja jos tekee mieli niin vaikka vielä katsoa telkkariakin samaan aikaan.
Tai voi tehdä jotain muuta semmoista mistä tulee hyvä mieli ja flow.

Eikä koko aikana tarvitse yhtään millään tavalla ottaa huomioon ketään muuta ihmistä.
(myös olisi hyvä jos ei tarvitsisi huomioida kissaeläimiä, mutta ne eivät ole riittävän itseohjautuvia. ja sitä paitsi ne kuvittelevat olevansa maailman napa)

Ja jos on onnistunut niin tunnissa ehtii melkein saavuttaa täydellisen mielenrauhan, tai ainakin jotain hyvin läheisesti sitä muistuttavaa.
Ja vallata oman kodin edes vähänpikkuisen ihan vain itselleen.

Kaikista tärkeintä on se että saa olla omassa kodissa.
Muuten ei ole retriitti.
On loma tai matka tai muu huvitus.

*
Välttämätöntä olisi myös välillä saada viettää kumppanuusretriittiä, joka on aikalailla samanlainen paitsi että paikalla on äiti-ihmisen lisäksi myös kumppani.
Voi siitä retriitistä jättää pois sen kotihommeliosuuden ja keskittyä olennaisempiin asioihin.

*

Meidän teinit ovat suunnilleen maailman ihanimpia tai ainakin niistä jotka tunnen, mutta voi hyväthyttysetsentään, ne eivät ole ikinä poissa kotoa.

Ainakaan yhtä aikaa.

Ja vaikka ne kotona ollessa ovat tiukasti omissa komeroissaan, luurit korvilla, eivätkä tarvitse äiti-ihmistä juuri lainkaan ("äitihei missä on mun...äitihei mitä ruokaa, äitihei, milloin syödään, äitihei, voiksä antaa mulle ..euroa...jne), niin ne ovat silti Minun Omassa Tilassani.

Ja aina välillä toivon ne hornantuuttiin että saan olla edes pienen hetken ihan rauhassa oman itseni kanssa.