satunnaisia keskusteluja teinien kanssa, 1.osa

Teini: äiti, mä luulen että sä oot vakooja

minä: täh? mitenniin?

teini: nokun sä osaat sitä venäjää.

minä: mitä mä muka vakoilen? Isää? Kenelle mä vuodan niitä tietoja?

teini: no mistä mä tiedän. Enkä sä oot joskus ennen ollut vakooja ja jääny nyt tänne ja me ollaan sun peitetarina.
Mun kaverit on kans sitä mieltä. Sä oot vakooja.

*

Muutamaa päivää myöhemmin

teini: sano jotain venäjäksi

(tämä on minusta ollut aina aivan älytön pyyntö.)

minä (paatoksella): ljublju tebja Petra tvorenje, ljublju tvoi strogij, stroinyi vid...

teini: sä OOT vakooja. sun ääni muuttuu, sä et oo mun äiti. Älä enää koskaan puhu venäjää mulle, se on pelottavaa. Sä muutut kokonaan.


*
Muutamaa päivää myöhemmin

minä: miten voi treenata nykyään johonkin vaikka matikan ylppäreihin? kun ennen oli semmoisia kirjoja, joissa oli vastaukset takana

teini: ooksä kuullu abitreeneistä?

minä: joo, entäsit?

teini: no siellä on niitä vanhoja kokeita myös. Mä näytän.
(tulee tietokoneen kanssa) Sä voit tehdä tästä vaikka...no venäjän.

minä: noemmäosaa

teini: joojoo, no nyt, tässä tulee kuuntelu. Ensin sä luet tarkkaan nää kysymykset ja sit tästä painetaan ja sä voit kuunnella sen kaks kertaa.

abitreenikone paasaa venäjää ja minä teen kuunteluita

eri teini: apua, mitä täällä tapahtuu? miks meillä puhutaan venäjää? (kaverille puhelimeen) tää on tosi pelottavaa. äiti kuuntelee venäjää. se ON vakooja.

minä: no katotaas. Hei mä olisin saanut ällän kuuntelusta! mä osaan vielä!

Lehtori: mäkin ymmärsin jotain.

minä: älä varasta mun tuulta. anna mun kuvitella et mä osaan vielä.

*

Muutamaa päivää myöhemmin

teini: miks te ette ruvenneet puhumaan meille venäjää?

eri teini: tai latinaa? kun te kumminkin osaatte sitä, olisitte puhuneet latinaa. hei ehkä äiti on vatikaanin vakooja.

Lehtori: mitä se vakoilee?

teinit: mistä me se tiedetään?

minä Lehtorille paatoksella: ljublju tebja

Lehtori kairaa itseään lattian läpi: joo-joo

*

Muutamaa päivää myöhemmin illalla - olen juuri tullut suihkusta ja suunnittelen nukkumaanmenoa

teini: mä haluaisin joskus oppia venäjän aakkoset. onksne vaikeet?

minä: no ei. missäs meillä on paperia?

teini: ei nyt, ei mulla oo aikaa

Lehtori: mäkin luulin että ne on tosi vaikeita, mut ne oppii kyl tosi nopeesti

minä: joo, ne on pienin riesa siinä kielessä
no niin, katos mitä tässä lukee, nää on ihan tuttuja sanoja sulle.

Tunnin päästä (menen vaihtamaan pyyhkeen yöpaitaan)

teini: tää oli niin wörttii. mä en oo koskaan joutunu opettelemaan kirjaimia. tää oli hauskaa.
nyt me voidaan ruveta opiskelemaan venäjää.