perjantai 14. helmikuuta 2020

satunnaisia keskusteluja teinien kanssa, 1.osa

Teini: äiti, mä luulen että sä oot vakooja

minä: täh? mitenniin?

teini: nokun sä osaat sitä venäjää.

minä: mitä mä muka vakoilen? Isää? Kenelle mä vuodan niitä tietoja?

teini: no mistä mä tiedän. Enkä sä oot joskus ennen ollut vakooja ja jääny nyt tänne ja me ollaan sun peitetarina.
Mun kaverit on kans sitä mieltä. Sä oot vakooja.

*

Muutamaa päivää myöhemmin

teini: sano jotain venäjäksi

(tämä on minusta ollut aina aivan älytön pyyntö.)

minä (paatoksella): ljublju tebja Petra tvorenje, ljublju tvoi strogij, stroinyi vid...

teini: sä OOT vakooja. sun ääni muuttuu, sä et oo mun äiti. Älä enää koskaan puhu venäjää mulle, se on pelottavaa. Sä muutut kokonaan.


*
Muutamaa päivää myöhemmin

minä: miten voi treenata nykyään johonkin vaikka matikan ylppäreihin? kun ennen oli semmoisia kirjoja, joissa oli vastaukset takana

teini: ooksä kuullu abitreeneistä?

minä: joo, entäsit?

teini: no siellä on niitä vanhoja kokeita myös. Mä näytän.
(tulee tietokoneen kanssa) Sä voit tehdä tästä vaikka...no venäjän.

minä: noemmäosaa

teini: joojoo, no nyt, tässä tulee kuuntelu. Ensin sä luet tarkkaan nää kysymykset ja sit tästä painetaan ja sä voit kuunnella sen kaks kertaa.

abitreenikone paasaa venäjää ja minä teen kuunteluita

eri teini: apua, mitä täällä tapahtuu? miks meillä puhutaan venäjää? (kaverille puhelimeen) tää on tosi pelottavaa. äiti kuuntelee venäjää. se ON vakooja.

minä: no katotaas. Hei mä olisin saanut ällän kuuntelusta! mä osaan vielä!

Lehtori: mäkin ymmärsin jotain.

minä: älä varasta mun tuulta. anna mun kuvitella et mä osaan vielä.

*

Muutamaa päivää myöhemmin

teini: miks te ette ruvenneet puhumaan meille venäjää?

eri teini: tai latinaa? kun te kumminkin osaatte sitä, olisitte puhuneet latinaa. hei ehkä äiti on vatikaanin vakooja.

Lehtori: mitä se vakoilee?

teinit: mistä me se tiedetään?

minä Lehtorille paatoksella: ljublju tebja

Lehtori kairaa itseään lattian läpi: joo-joo

*

Muutamaa päivää myöhemmin illalla - olen juuri tullut suihkusta ja suunnittelen nukkumaanmenoa

teini: mä haluaisin joskus oppia venäjän aakkoset. onksne vaikeet?

minä: no ei. missäs meillä on paperia?

teini: ei nyt, ei mulla oo aikaa

Lehtori: mäkin luulin että ne on tosi vaikeita, mut ne oppii kyl tosi nopeesti

minä: joo, ne on pienin riesa siinä kielessä
no niin, katos mitä tässä lukee, nää on ihan tuttuja sanoja sulle.

Tunnin päästä (menen vaihtamaan pyyhkeen yöpaitaan)

teini: tää oli niin wörttii. mä en oo koskaan joutunu opettelemaan kirjaimia. tää oli hauskaa.
nyt me voidaan ruveta opiskelemaan venäjää.


4 kommenttia:

  1. Voihan Venäjä! Te ootte kyllä mainioita! 😂

    VastaaPoista
  2. Nosta vakoiluutesi seuraavalle dekadille. Helsinki-Venäjä seura järjestää vuosittain venäläisen jazz-illan, joka myös juonnetaan venäjäksi. Tänäkin vuonna siellä oli videoitu yleisö. Ei siis esityksiä vaan yleisö. Mene sen jälkeen keskustelemaan järjestäjien kanssa, jätä vaikka käyntikortti jollekin. Vahvasti uskomme, että tätä kautta voisi päästä rekrytointiputkeen.

    Meiltä on nyt töistä käyty varmistamassa 3 vuotena peräkkäin toimintaproseduuri. Toki kun kirjoitan tämän sinulle, niin voi olla että yhteydenotto tapahtuu joka tapauksessa. Nythän vähän harmittaa, etten ole loggautuneena firman verkkoon, se kun kätkee ip-osoitteet tosi pätevästi. Mutta tarvittaessa syytän Hra Kepposta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä se vakooja oletkin sinä?

      Venäläisen jazz-illan videoitu yleisö kuulostaa oudolta, surulliselta ja...kieltämättä perivenäläiseltä.
      Tosin veikkaan että myös läntinen iso maa saattaa seuraavissa virkaanastujaisissa päätyä käyttämään videoitua yleisöä.

      Poista