Jatka tarinaa - 3

Sinä vuonna talvi ei tullut ollenkaan.
(marika; kinttupolut)

Loputon sade piiskasi ikkunoita.
Harmaus kietoi ihmiset vaippaansa, joka ensin tuntui unettavan rauhalliselta, mutta päivien kuluessa alkoi ahdistamaan.
Kaikki odottivat jotakin muutosta.
(rva Kepponen: Pikkukepponen)


Sitten kun muutos vihdoin tuli, voi pojat, että se tuli ryminällä.
 Toden totta pitää olla varovainen sen kanssa mitä toivoo, koska toiveet voivat käydä toteen.
(Marjaana Majastaan)

Siinä oli vain aavistuksen verran väriä kaiken suuren harmaan keskellä

(marika; kinttupolut)

Harmauden keskellä toivon ja värien pilkkeen pisaroiden sokaisemana lähtivät niin ihmiset kuin eläimetkin koloistaan.

(Helmis Elämän aallokosta)

 Ensin vähän varovasti ympärilleen tähyillen ja korviaan pienillekin aivastuksen tapaisille höristäen, mutta päivä päivältä yhä varmemmin ja vapautuneimmin askelin ja ympäröivän luonnon kauneudelle avautunein silmin.

(Annukka Kotoaan)

Kun jokapäiväinen elämämme yhtäkkiä olikin uhattuna, aloimme vähitellen ymmärtämään, että ehkä meidän ei tarvitsekaan olla toinen toisillemme uhka. Ajatus siitä, että kriisin jälkeen yhdistyisimme, toi toivoa samaan aikaan, kun päivä jatkoi pitenemistään ja luonto viis veisasi meidän huolistamme.

(Harkittujen herkkujen Emma)

Melkein kaikkein keskimmäisimpänä sopivan keskikokoisesta kolostaan kömpi esiin mahdottoman sopivankokoinen Rusu.

Se pälyili ympärilleen, höristeli kiharaisia korviaan ja tömisteli varovaisesti jaloillaan.

(marika - kinttupolut)

**

Miten tarina jatkuu?

Voit kopsata tarinan myös omaan blogiisi, niin saadaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia :)