Ulkoilisinkohan yhtä paljon vanhassa normaalissa?
Kaikissa käyttämissäni metsissä on nyt ruuhkaa.
Yritin mennä Pulkkamäen (jota nuoriso kutsuu myös Pääkallomäeksi) (Lehtorin mielestä Pääkallomäki on eri, Lehtorin Pääkallomäki on minusta Se Mäki Takakaarteen Jälkeen) päälle istuskelemaan.
Siellä on sellaista ikiaikaista jääkaudenjälkeistä kalliota ja hyvät näköalat.
Makasin siellä kun se kylmä kallio tuntuu hyvältä selkää vasten.
Ensin tuli lauma pikkunaperoita leikkimään.
Piti nousta istumaan etteivät huolestu.
Sitten tuli nuoria rakastuneita.
Piti siirtyä sivuun että saivat kuherrella rauhassa.
Sitten tuli outo mieshiippari.
Ehkä eksynyt suunnistaja.
Ylikuormitettu koko Pulkka/Pääkallomäki.
Menin Peppikalliolle.
Siellä oli myös naperoita leikkimässä.
Eksyneen sienestäjän näköisiä ihmisiä.
Satunnainen koiranulkoiluttaja.
En sitten jäänyt Peppikalliollekaan.
Ainoa rauhallinen paikka löytyi talon takaa Spurgumetsästä. En tiedä onko se metsän nimi, mutta joku nimi sille lämpäreelle piti keksiä.
Ennen siellä istui väkeä pussikaljalla, mutta nyt kun kauppa siitä läheltä on lakkautettu, on lämpäre aivan hiljentynyt.
Paitsi mustarastaat viheltelevät siellä.
Olen ruvennut soittamaan äidille aina samalla kun etsin rauhallista metsänkaistaletta.
Maailma olisi totisesti parempi paikka, jos kuuntelisivat meitä.
En varmaan ihan näin paljoa ulkoilisi, mutta kyllä kevät aina saa minut liikkeelle.
Tykkään kylpeä ulkoilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti