poikkeuselämää - päivä10

-torstai-


Yritin opetella kotikonttorihommiin.
Kävelin aamulla töihin, eli kiersin pururadan.
Virittelin kompuutterin ja muut systeemit opehuoneeseen eli keittiöön.
Olkkari-työhuone on muuttunut yhteiskuntaopin luokaksi.
Tarjoilin aamiaisen sänkyyn peruskoululaiselle, joka osallistui jonkun ihanan open pitämään koko luokan yhteiseen pulinavälituntiin.

En ole ihan varma, onko tämä kotikonttorin todellinen tarkoitus.
Aamiaisen tarjoilu sänkyyn ja se että koeaikaa on kaksi tuntia ja vastaat kahteen kysymykseen.

Illansuussa hoidimme mamman kauppa-asiat ja omat kauppa-asiat.
Kävimme pesettämässä anopin auton.
Julistin että todellakaan en mene kauppaan ennen maanantaita.
juupajuu.


Minä tilasin Montalbanon 9 kauden katsottavaksi ja Lehtori Frasier Crane -paketin.
Montalbanoa katsotaan viikonloppuna 1 jakso /viikko ja Cranea koska vaan, mutta enintään kaksi jaksoa kerrallaan.
Pitää olla säännöt ettei ole holtiton.
Olisin voinut tilata enemmänkin Montalbanoa mutta se on loppu joka paikasta.


Lehtori kysyy koko ajan, että ihanko totta menen verstaalle joka päivä.
En tiedä, onko sillä ikävä minua vai haluaako se minut muuten vain jakamaan kotonaoleilun jämähtyneisyyttä.
En saa oikein missään oikein mitään aikaiseksi, mutta kun olen verstaalla on vähän vähemmän huono omatunto.

Kudoin, maalasin, luin.

Melkein itketti kun abitura sanoi että meidän ikäluokka ei saa ikinä laulaa Gaudeamusta yhdessä.

Meidän alapuolelle tuli uudet naapurit.
Mukava pikkulapsiperhe samasta talosta muutamaa kerrosta alempaa - muuttivat isompaan asuntoon.
Kissat ovat pörhellään, koska nyt lasten ääniä tulee stereona: välillä ylhäältä, välillä alhaalta.
Kummallista, että alhaalta äänet tulevat paremmin kuin ylhäältä.