Aktiivisuuskatsaus:
puhelimen askelmittarin mukaan vain 9675 askelta.
Niin vähän, miten se on mahdollista?
Kävin ulkona vaikka kuinka monta kertaa ja kävelin urheasti vaikka satoi.
Grr.
Trackerin mukaan käveltyjä kilometrejä 4,6 km. (kävelin myös ilman trackeria)
Pyöräiltyjä kilometrejä 6,8.
En tykkää pyöräillä ympyrää.
Pyöräilylle pitää olla jokin selkeä kohde.
Pyöräilin ympyrää. Plääh.
*
Alkoi tuntua siltä että elämä on yhtä ruuanlaittoa.
Ja jos ei ruuanlaittoa, niin sen suunnittelua, poiskeräilyä tai jotain siihen liittyvää.
Jollain tavalla tämä arjen toisteisuus on lohdullista.
Jollain tavalla taas ei.
Sitähän se onkin. Mitä muuta asiaa sitä tekee yhtä monta kertaa päivässä? No, käy pissalla, mutta siihen en (muistaakseni) vielä kyllästynyt.
VastaaPoistaHyvät kävelyt ja ympyrät!
:D
Poistatoi olisikin paha, jos kyllästyisi :D
Vaikka koti on edelleenkin se ihan paras paikka, niin kieltämättä kaipaan jo vähän (paljon) sitä, että kodin ja työpaikan erottaisi toisistaan samoin kuin vapaa- ja työajan, jotka kaikki on nyt sellaista yhtä tasaista mössöä. Lisättynä liikuntakeskuksella, johon liittyvää rekvisiittaa pyörii nyt ympäri nurkkia. (Mies justiin potkaisi varpaansa kipeästi yhteen mun käsipainoon, joka oli hämäävästi olkkarin maton värinen. Toivoi varmaan, että lopettaisin kuntoilun ja alkaisin mieluummin leipoa vaikka pullaa, koska pulla on pehmeää)
VastaaPoistaaika venyy ja muuttaa muotoaan ihan omituisesti tällä hetkellä.
PoistaMössössä on jotain lohdullista ja turhauttavaa yhtäaikaa, tavallaan se että päivät puuroutuvat toistensa kaltaisiksi, helpottaa oloa.
Toisaalta taas ei.
Välillä mietin et nyt ois aikaa jne testailla uusianresepetjä sun muuta. Sit hetken päästä lähed itken sitä et tarttee tehhä mitään ylipäätään. Totunko tähän joskus?
VastaaPoistatää on niin tuttu tunne...! Ja sattuneesta syystä meillä täytyy tosissaan panostaa ruuanlaittoon. Ei jaksais, ei huvittais, ei pystyis. Mutta kun...
Poista