Sportstrackerin mukaan pyöräillyt kilometrit: 10 km - keskustaan ja takaisin nuoren terveysasioissa;
kävellyt kilometrit: 4,7 km.
Askeleet puhelimen laskurin mukaan: 14729. (kävelyä trackerin lisäksi mm. kauppahommat ym)
*
En pystynyt hankkimaan ruokia koko pääsiäisen varalle. Jääkaappimme on ilmeisesti kutistunut samassa tahdissa kun nuoriso on kasvanut ja perhekoko pienentynyt.
Eivät mahdu maidot, eivät jugurtit ja lihakset.
Kai neljä aikuista sitten syö enemmän kuin viisihenkinen lapsiperhe.
Ei huvita tai en osaa suunnitella pääsiäisen juhlapäivällistä.
*
Aamulla aivan jumalattoman aikaisin, Lehtori herättää nykimällä peittoa:
Lehtori: mee kattomaan! se laatikko putosi. Se missä on keramiikkaa. Sieltä teinin kaapista.
Minä: mitä?
Lehtori: no se laatikko putosi. mee kattomaan
Minä: miten niin putosi? tuliko siitä joku ääni? mitä sä oikein puhut?
Lehtori: no se missä on keramiikkaa.
Minä: no en mene, kun teini herää. Kai siitä olis joku ääni tullut. Toivottavasti ne ei hajonneet kaikki. Kuulitko sä jonkun äänen? Mä en kuullut.
Lehtori: 'mmätiiä
Minä: oletko sä edes hereillä vai näetkö sä unta?
Lehtori: taitaa olla uni.
...ja taas vedätti unissakävelijä nukkuvaa ihmistä.
Pahinta on se, että tiesin heti mistä laatikosta se puhui.
Ja Lehtori ei taatusti hereillä ollessaan olisi edes tiennyt, että teinin kaapissa on joulukoristelaatikko, jossa on savinen joulukirkko ja keramiikkaenkeleitä.
Minä jo ehdin huolestua että jos se äidin antama keramiikkakirkko hajosi.
Ei ole ensimmäinen kerta kun jaamme yhteisiä unisekoiluja.
Kun esikoinen oli vastasyntynyt, etsimme häntä yhdessä välistämme peittojen alta ja vällyjen välistä. Vauva nukkui punaposkista autuaan unta viereisessä pinnasängyssä kun me hörhöilimme kadonneen lapsen jäljillä ympäri sänkyämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti