Kesäkuun luetut

Omituisen kevään jäljiltä alan näköjään hiljalleen palata normaalimpaan lukutyyliini: sekaisin kaikenlaista ja kaikkea, uusia tuttavuuksia kirjastosta, vanhoja ystäviä lohtulukemisena työstressiin.


Aikaa lukemiselle löytyy jatkuvasti enemmän: kun muu kotiväki lomailee ilman aikatauluja, on työssäkäyvälläkin päivissään joustoa ja tilaa. Yökausia lomillaan lorvailevat saivat myös minut venyttämään iltojani: viimeksi olen lukenut yösydännä varmaan teini-iässä. Tai ainakin kauan ennen lapsia. 
Kaipaatko chikclitiä? Lue Kinsellan tai Nelson Spielmanin uusin: ne sopivat kesän valkeisiin öihin.
Omat kesäkuun suosikkini ovat Veera Vaahteran uusin: Vedet silmissä, joka on selvästi hiotumpaa ja tummasävyisempää Vaahteraa sekä Hendricks - Caplan -kaksikon ya-kirja Tosi raskas reissu. 

Kesäkuun luetut käänteisjärjestyksessä:
Jussi Lehmusvesi: Operaatio Zuckerberg. Jenni haluaa lapsen, Tapsalla on tuhkamuna, Zuckerberg tulee Suomeen julkistamaan uuden kirjansa, Iiriksen kissa oksentelee, Titalla on kaikkea, Mary on tekoäly. Vinkeän vinoutunut utopia, satiiri tästä ajasta ja kaiken tavoittelusta. Humoristinen seikkailu löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -algoritmin avulla (nyt alkoivat algoritmit huolestuttaa...) Synkeänhauska kahden kesäisen aamukahvin ja yhden päiväkahvin mittainen e-kirja.
Cecilia Ahern: Loppusanat. Jatko-osa Ahernin ensimmäiselle kirjalle P.S Rakastan sinua. Holly päätyy auttamaan kuolevia ihmisiä omien p.s-kirjeiden kanssa. Ahernin tuotanto on epätasaista, tämä oli herttainen, sujuvasti kulkeva perussatu. Kärsi vähän siitä, että ensimmäisen osan lukemisesta on jo aikaa. Koskettava tarina, herkkää luettavaa kesäöihin. 
Essi Paju: Koskenniskan naapurissa. Aikuisten heppatyttökirja! En ole koskaan ollut heppatyttö, eikä minusta tule heppanaista, mutta voihan ponitalli sentään! Aava lähtee kesäsijaikseksi rappiolliselle tallille, kohtaa naapurikartanon komean pehtoorin ja ratsastelee juhannusyössä. Kepeätä (hepoisaa?) kesälukemista. E-kirja.
Säde Loponen: Olavin poluilla. Kuukausi vaelluksella Pohjoismaissa. Pyhän Olavin vaellusreitti kulkee Suomen saariston läpi, Ruotsin halki Trondheimiin, Norjaan. Säde vaelsi tämän kristinuskoon kääntyneen viikinkikuninkaan vaellusreitin Ruotsin ja Norjan osuudet kuukauden aikana, syyskaudella, kylmenevien säiden aikaan. Mutkaton ja äärettömän sympaattinen vaelluskirja: kohtaamisia ystävällisten ihmisten ja koirien kanssa - lukukokemustani vähän verotti se, että istuimme helteisen rannan kahvilassa lukemassa, ympärillä pörhelsi lapsia ja letkeä kesämusiikki soi. Kirja olisi ansainnut paremman lukurauhan ja keskittymisen. 
Päivi Nenonen: Maleskelulupa. Lystikäs, jutusteleva, pakinamainen kokoelma sattumuksia ja muisteluita elämästä Leningradissa ja Pietarissa. Kääntäjä-runoilija Päivi Nenosen tarinointia Venäjän kiemuroista. Omakustannetyyppinen kirja olisi ehkä hyötynyt vähän topakammasta toimitustyöstä, mutta jutustelevat, lystikkäät tarinat saivat silti hykertelemään. Löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. 
Donna Leon: Pedon palkka. Tuntematon mies löytyy kuolleena kanavasta Venetsiasta. Tutkimuslinja vie komisario Brunetin teurastamoille pohtimaan teuraseläintuotantoa. Leppoisaa luettavaa viimeisen arkiviikon aamuihin. Liian vähän ruokaa, sopivasti Venetsiaa. E-kirja.
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun. Tämä kesä on näköjään Vaahtera-kesä. Tässä tarinassa alati hermoileva ja kaikesta huolestunut kolmikymppinen Karoliina yrittää työnsä puitteissa saada yliopiston filosofian laitoksen järjestykseen ja tuottavaksi, tähtäimessä on vakivirka. Yksityiselämää rasittaa keskeneräinen avoero ja asioihin sekaantuva anoppi. Karoliinan stressi, unettomuus ja turhautuneisuus on samaistuttavaa, tykkään Vaahteran hahmoista joissa on yhtä aikaa eksyksissä olemista ja kuitenkin voimaa. Kieli on eloisaa ja tarinat kulkevat sujuvasti. Vaahteran tuotanto on ollut porttini äänikirjojen maailmaan. Tulen hyvälle mielelle kun vain ajattelenkin, että minulla on varastossani ainakin yksi Vaahtera vielä. Äänikirja.
Jenni Hendriks ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu. Lukion viimeistä luokkaa käyvä Veronica huomaa olevansa raskaana. Luokan priimuksella, huippuyliopistoon päässellä Veronicalla on omasta mielestään vain yksi vaihtoehto: abortti. Paha vain että lähin laillisia abortteja tarjoava klinikka on kolmen osavaltion ja tuhannen mailin päässä. Eikä vanhempien tarvitse tietää ihan kaikkea, varsinkaan siveyssormuksen tyttärelleen antaneen isän, tai ystävien, tai oikeastaan kenenkään. Vauhdikas, elämää pursuava roadtrip; hauskakin - ja kuitenkin täyttä asiaa ihmisen itsemääräämisoikeudesta, naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Sekopäisyydessään elokuvamainen (kirjoittajat ovat käsikirjoittajia), inhimillinen ja eloisa. En pystynyt keskeyttämään matkaa, luin loppuun yhdeltä istumalta. En ole hetkeen lukenut nuortenkirjallisuutta, tälle tarinalle heti vahva suositus.
Veera Vaahtera: Vedet silmissä. Standup-koomikko Jennan elämä on pirstaleina: suhde poikaystävään on epämääräisessä välitilassa, elämään astuu kaikennnielevä suru. Aivan erilaista Vaahteraa, tummareunaista, päältä kepeämpää, sisältä syvää. Koskettava, hyväätekevä lukukokemus, pisteet monipuoliselle Vaahteralle! Kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego on kypsymässä hienoksi chicklit-kirjailijaksi - pidän kirja kirjalta enemmän (ja tämä kesä näyttää olevan Vaahterakesä). (eikä haittaa, vaikka luen sekajärjestyksessä, tiedän kyllä että tämä on uusin. Jonotin sitä kirjastosta hyvän tovin)
Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä. Tapio Lehtinen osallistui 2018-2019 välillä Golden Globe Race -purjehduskilpailuun. Kisassa purjehditaan maailman ympäri yksin, ilman välipysähdyksiä ja 1960-luvun välineistöllä. Purjehtijat navigoivat sekstantin avulla, kuljettavat mukanaan purjehduksella tarvittavat ruuat, veden ja välineet (ja tuovat roskansa takaisin lähtösatamaan), eivät käytä nettiyhteyksiä, eivät voi valmistaa vettä merivedestä... Suomalainen Tapio Lehtinen oli viides ja viimeinen kisan maaliintulija keväällä 2019, reilun kolmensadan purjehduspäivän jälkeen. Kuulin purjehduksesta radiossa ja kirja oli (on) minulla varauksessa kaikissa muodoissaan, ensimmäisenä tärppäsi äänikirja. Tässä kärsin formaatista; en saanut kirjasta kuuntelemalla irti sitä, minkä olisin halunnut. Luen tai ainakin vahvasti silmäilen tarina läpi heti, kun saan sen käsiini perinteisen kirjan muodossa. Huikea-huikea kisa, huikea Tapio ja huikea kirja. Äänikirja.
Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt. Fontanan suvun nuorimpien tytärten ylle on langetettu kirous: he eivät koskaan onnistu rakkaudessa, eivät koskaan pääse naimisiin. Se on myös New Yorkin italialaistaustaisen Emilyn ja hänen serkkkunsa Lucyn kohtalo. Outo, suvun hylkäämä Poppy-isotäti kutsuu nuoret naiset matkalle Italiaan, kumoamaan kirousta. Suloista suloisempi satu aikuiselle: sopi oikein hyvin juhannusyöhön valkoviinin ja mansikoiden kyytipojaksi ja juhannusaamuun tumman kahvin seuralaiseksi. E-kirja.
Harri-Pekka Pietikäinen: Pinnan alla. Elämäni valkohain kanssa. Haikammosta haihurmokseen, kirjan kirjoittaja on pienestä asti pelännyt haita. Pelkoa suitsiakseen hän tekee elämysmatkan Etelä-Afrikkaan, häkkisukellukselle. Yksi sukelluskerta laajenee elämäntapaa hipovaksi haihurmokseksi, kiinnostukseksi luonnon- ja haidensuojeluun. Asiallinen, alussa vähän äijämäinenkin matkakertomus puhuu merien suojelun ja haitutkimuksen puolesta.
Donna Leon: Tuntematon ihailija. Uudempaa Brunettia. Olen lukenut tämän kertaalleen alkuperäiskielellä ja kertaalleen käännettynä, enkä ollut kovin vakuuttunut. Tällä lukukerralla tarina oli hyvinkin mukiinmenevä: niin se mieliala taitaa vaikuttaa. Tällä hetkellä Brunetit on poikkauksetta varattu arkiaamuihin johdattamaan lempästi työpäivään. Jo kolmannessa Brunetissa esiintyvä oopperalaulaja Flavia Petrelli kärsii omituisen ihailijan aiheuttamasta ahdistuksesta ja signorina Elettra menee lakkoon. Hyvinkin leppoisa ja sympaattinen tarina, enemmän tietysti olisi voinut olla hyvää ruokaa. E-kirja.
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin. Kirjastomaailmaan sijoittuva vinkeä tarina. Matleena on palannut vaativaan työhön kirjastotoimenjohtajaksi pian kuopuksen syntymän jälkeen, ja puoliso Tero on jäänyt lasten kanssa koti-isäksi. Työ- ja kotielämä kinostuvat hallitsemattomaksi kaaokseksi, sivukirjastot aiheuttavat päänvaivaa ja lapsiperheen arki vyöryy kotiovella vastaan, kun koti-isä keskittyy vain lasten viihdyttämiseen. Riittämättömyyden ja ylisuorittamisen tunteet kompuroivat toisiinsa, välillä tekisi mieli ravistella Matleenaa, välillä Teroa. Perusmukava perushömppä, kärsi vähän omista työkiireistäni. Äänikirja.
Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa. Olen lukenut tämän kirjan suunnilleen vuosi sitten alkuperäiskielellä. Kinsellan sankarittaret ovat aina vähän eksyksissä elämässään, tarinat ovat viattomia ja lempeitä, kömpelöine ja inhimillisine hahmoineen. Tarinoiden käänteet eivät ole suurensuuria, ongelmat eivät ole ylivoimaisia, eikä kirjoissa tapahdu suurta draamaa; tarinat ovat hyvin arkisia. Tässä kertomuksessa perheyrityksessä työskentelevän Fixien ja satunnaisen Sebin tarinat kietoutuvat toisiinsa mutkikkaan vastapalveluksien velkajärjestelyn kautta. Nopeaa, kepeää ja lempeää luettavaa kesäpäivään, lohdun tarpeeseen, kiireiseen arkeen: niihin hetkiin jolloin aivot tarvitsevat tuuletusta.
värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Koko vuoden luetut käänteisjärjestyksessä TÄSTÄ

On silkkaa ylellisyyttä nauttia kesäyöstä lukemalla.

Seikkailunnälkäiselle Tapio Lehtisen purjehdustarina tai Pietikäisen haisukellukset.

Ja Tapio Lehtisen purjehduskirja myös, sen kuuntelin äänikirjana ja jonotan edelleen perinteisen käyttöliittymän versiota.





















Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus. Michelle muuttaa uuteen kaupunkiin ja perustaa sisustusunelmien kaupan. Ja puolivahingossa kirjakaupan, josta hän haluaa päästä eroon vain laajentaakseen liikettään. Michellen siistiin ja säntilliseen sinkkuelämään tunkeutuu Anna uusperheineen, kirjakaupan yläkertaa asuttava sinkkumies ja koditon koira. Elämää tursuava hyvänmielen tarina, sopivaa luettavaa työpäivien päätteeksi.

Donna Leon: Turvasatama. Komisario Brunettit (tai hyvä chicklit) ovat parhaimmillaan viikonloppujen aamuilla, aamukahviseurana. Tässä tarinassa Brunetti tutkii pahoinpidellyille naisille väliaikaismajoitusta tarjonneen iäkkään naisen kuolemaa. Tarina etenee sujuvasti, rikos ei ole liian väkivaltainen eikä monisyinen, Venetsia tarjoaa parastaan. Jonkinlainen kypsä välietappi-Brunetti, sopi mukavasti aamukahvin seuraksi. E-kirja.

Lucy Dillon: Uuden onnen jäljillä. Leskeksi jäänyt Juliet yrittää saada elämänsä jälleen hallintaansa perheen avustuksella (ja heistä huolimatta). Koirat ja Dillonin aiemmasta kirjasta tutut koirahoitola ja tanssikoulu vilahtavat tarinassa, samoin muutama näistä tarinoista tuttu hahmo., ja naapurin remuisalla perheellä on keskeinen roolinsa tarinassa. Lempeää chicklitiä sadepäivään ja aikaan, jolloin keskittymiskyky on koetuksella. Dillonin tarinat ovat mukavan mutkattomia.

Pauliina Rauhala: Synninkantajat. En oikein saanut tästä kirjasta otetta. Kieli on kaunista ja ilmavaa, aihe kiehtova ja luin ihan halukkaasti, mutta kun aloin silmäillä kirjan saamia arvosteluja, huomasin olevani aivan hakoteillä. En muista, olenko lukenut Taivaslaulun, jääkö minulta sen takia jotain olennaista tavoittamatta? Useimmissa arvosteluissa kirjan Matkakertomus -osiot tulkitaan kirjan heikoimmaksi lenkiksi, minusta ne olivat kiinnostavimmat: analogioita suljettuihin, omalakisiin uskonyhteisöihin ja -tulkintoihin. Välillä hyydyin kielen maalailevuuteen, välillä nautiskelin siitä. Välillä hengitin henkilöiden kanssa samaan tahtiin, välillä kadotin punaisen langan kokonaan. Lopun luin kolmasti, vuosilukuja tarkistin vähintään yhtä monta kertaa ja olin vähän pettynyt, koska luin tarinan ihan erilaisten lasien läpi. Erikoinen, mutta ei huono lukukokemus.

Kommentit

  1. Nämä sinun kirjavinkit ovat niin huippuja. Erityismaininta värikoodeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!
      Vasta nyt huomaan että teksti on pomppinut aivan miten sattuu. Grr.

      Poista
  2. Sulla on taas mahtava ja pitkä listaus lukemisista. Mä tykkään myös värikoodeista, tosi hyvä idea. Voiko Elettra mennä lakkoon? Täytyy lukea miksi ihmeessä ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti