kilometri- ja fillaripohdinto

 Muistiin itselle: kesäkauden kilometrejä sporttitrackerin mukaan

(ihan kaikille kävelyille tai pyöräilyille sitä ei ole muistettu käynnistää)


huhtikuu

kävellyt: 133

pyöräillyt: 117

Huhtikuussa lockdownin aikaan kävin melkein joka aamu pienen aamukävelyn ja iltapäivällä toisen mokoman työpäivän jälkeen. Pyöräilin muistaakseni lähinnä velvollisuudentunnosta tai kauppaan jos oli pakko.


toukokuu

kävellyt: 167 km

pyöräilyt: 120 km

Toukokuussa pyrin kävelemään tavoitteellisesti melkein joka päivä, kun pääsin äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan ja halusin nollata päätäni. 
Osittaiset lähityöt alkoivat kuun puolivälin jälkeen. Työpyöräilyt alkoivat lähipäivinä. 


kesäkuu

kävellyt: 95 km

pyöräillyt: 318 km

Kesäkuussa lähityöt alkoivat toden teolla. Työpyöräilyä viitenä arkipäivänä viikossa ja hupipyöräilyt siihen päälle.

Kävelyt jäivät kun tuntui ettei aikataulussa ole tilaa, kävelyt painottuvat viikonloppuihin.


heinäkuu

kävellyt: 124 km (puuttuu kävelyjä lähes viikon ajalta; kaupunkivaeltelua)

pyöräillyt: 65,9

Heinäkuussa oli loma. Lomalla suunnittelin käveleväni joka päivä vaikka kuinka paljon. Loma ei ollut ihan sellainen kuin olisi toivonut, kävelin paljon ja paljon vähemmän kuin olin suunnitellut.

Yhden viikon ajalta ei ole mitään merkintöjä: vietimme muutaman päivän ajan kaupunkilomaa Helsingissä ja haahuilimme muutenkin.
Heinäkuussa pyöräilin lähinnä kauppaan.


Elokuussa työt ovat jatkuneet turboteholla. Pelkkää työpyöräilyä (töihin - kotiin / töistä tai kotoa työhommeleihin muualle kuin verstaalle) ensimmäisellä viikolla 131 km.

Mietin, miten pitkään jaksan jatkaa fillarointia.
Yleensä olen hyytynyt viimeistään syyskuun puolivälin tuntumassa, heti kun alkaa olla märkää-kylmää-pimeetä. (perheessämme yleisesti hyväksyttävä syy olla tekemättä mitään)
Kotikaupunki lykkäsi jo nyt, ensimmäisenä kaupunkina, vahvan maskisuosituksen joukkoliikenteeseen, eivätkä ruuhkabussit muutenkaan kutsu.
Mutta silti, märkää-kylmää-pimeetä

Ja entä sitten kun tulee liian märkääjne? 
Jaksaisinko kävellä?
Kotoa verstaalle on 7 km. Kävelen sitä väliä tunnin ja vartin, se ei ole mahdoton aika. 
Entä jos on todella märkääkylmääpimeetä?
Ruuhkabussit eivät siltikään kutsu.

Tarvitsen ainakin suojavarustuksen märänkylmänpimeen varalta. Hienojen sadehousujeni tolpat (pylväät?) ovat kuluneet puhki.
Pöksyjen pitäisi kestää viisituhatta pylväällistä vettä. Kestävät muutaman pisaran. Ja ovat rikki lahkeista melkein polviin saakka. (se on kyllä kätevää koska ne voi pukea nykyään jalkaan ilman että ottaa kenkiä pois)
Mikään ei ole masentavampaa kuin vuotavat sadehousut.
Mieluummin kastuu ihan rehellisesti.




*

ajastettu postaus

8 kommenttia:

  1. Uskon, että kun on varusteet vaan kunnossa, yllättävän pitkään jaksaa märkää, kylmää ja pimeääkin. Ainakin itselle pyöräily olisi kävelyä houkuttelevampi vaihtoehto, ainakin toivottavasti siinä säästyisi myös aikaa. Kaikken pahin olisi julkiset, nyt kun aika on mikä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, varusteet täytyy olla kunnossa. Minulla heikko lenkki ovat sormet: minulla on käsijarrut ja lapaset eivät silloin tunnu hyvältä. Haluaisin löytää lämpimät mutta todella joustavat ja taipuisat käsineet :)
      Minulla menee fillarilla suunnilleen sama aika töihin kuin bussilla.

      Poista
    2. Mutta on se nopeampi kuin kävely? :DD

      Poista
  2. Täällä Oulussa pyöräillään ( ja pyöräilen) kesät talvet pimeässä, märässä, lumituiskussa ja kauheassa vinkassa.
    Edellisessä kotikaupungissa en todellakaan pyöräillyt talvisin, mutta tänne muutettuamme se olikin yhtäkkiä ihan normaalia :) Talvirenkaat ja oikeanlainen ( ei liian kuuma edes pakkasella) vaatetus päälle ja menox..
    Toki hyvin huolletut pyörätiet ja nykyiset pyöräbaanat auttavat asiaa.

    Suosittelen kokeilemaan myös talvipyörilyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monena vuonna jo haaveillut talvipyöräilystä! Toistaiseksi olen hyytynyt syyskuun loppupuolella märkään-kylmään-pimeään.
      Täytyy ihan tosissaan ruveta pohtimaan talvirenkaita ja kunnon hanskoja. Meillä on parina talvena ollut kaupungin halki kulkeva talvihuollettu pyöräreitistö, riittäisi kun pääsisi jotenkin sen reitistön alkupäähän :)

      Poista
  3. Minä jotenkin ajattelen, että kun vain muutaman kerran saa pakotettua itsensä sinne märkäänkylmäänpimeään, niin siitäkin tulee rutiinia ja sitä oppii ensi sietämään, sitten jättämään huomiotta ja jossain vaiheessa ehkä jopa rakastamaan.

    Tosin helppo täällä on huudella ihmisen, joka käy puolen kilsan päässä lähikaupassakin yksityisautolla. Mutta noinniinku teoriassa uskoisin, että tuo ajatusmalli voisi toimia sellaiselle, joka yleensä pyöräilee.

    Ja nostan hattua pyöräilystä ja kävelystä! Kyllä arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä luulen että olennaista on nimenomaan se, etten missään vaiheessa lopeta pyöräilyä :) sitä vaan on jatkettava vaikka on mkp :)
      Ja ne varusteet! Ne pitää päivittää, sitten se jo ehkä sujuukin.
      Mä en harjoita oikein muuta liikuntaa mitenkään säännöllisesti (paitsi uintia, jos tautitilanne ja työt antaa myöden), niin että se on revittävä hyöty ja ilo edes näistä hyötylajeista.

      Poista
  4. Mulla on paljon työkavereita, jotka pyöräilee melkein läpi vuoden. Heillä on varusteet siihen ja kuivia varavaatteita työpaikalla kaapissa. Vakaasti uskon, että sinäkin pystyisit käymään ison osan vuodesta pyörällä töissä. Go for it!

    Yksi lady töistä osti sähköpyörän ja kulki melkein läpi vuoden 3 päivänä viikossa sähköpyörällä 30km per suunta. Loput 2 päivää oli etänä.

    Aiemmasta kodistani, josta oli alle 10km töihin kävin fillarilla töissä 3 kertaa. Eksyin kaikilla kolmella kerralla kotimatkalla. Viimeisellä kerralla hyvin pahasti :D :D :D

    Joukkoliikenne ei tällä hetkellä ole houkutteleva. Maskit hiostaa, huurustaa rillit ja jos aikoo suojata myös itseään virukselta, niin paremman suojaluokan maskit ovat myös kalliita. Minä olen käyttänyt 2 kpl FFP3 luokan ventiilillistä maskia ja olivat 12,9€ kpl.

    VastaaPoista