lapsuuskriizi

 Olin yksi päivä taas töissä. (se nyt ei varsinaisesti ole mikään uutinen, useimmat ihmiset ovat toisinaan töissä)

kuvituskuva

Aina välillä tapaan työssäni enempi ihmisiä ja alakouluikäisten lasten vanhempia.
Kerran kun olin töissä, minun luokseni tuli ihminen joka kysyi että olenko joskus käynyt Lähiökoulua hamalla -80-luvulla.
Minä sanoin että joo mitenniin.
Se ihminen sanoi että yksi mies tuolla kysyi. Että se mies on ehkä minun luokkakaverini hamalta -80-luvulta Lähiökoulusta.

Minä rupesin katselemaan ympärilleni että kuka mies se voisi olla.

Hipsterimiehiä oli lastensa ympärilllä leuhottamassa joka puolella.
Parrakkaita ja sellaisia semisalskeita.

Parrat vähän haittasivat tunnistamista, koska lähiökoulun kolmasluokkalaisilla pojillla oli vähemmänlaisesti hipsteripartoja tuohon aikaan.
Enimmäkseen olin sitä mieltä että kukaan niistä hipstereistä ei kuitenkaan ollut minun entinen luokkakaverini.

Sitten huomasin kaikkien niiden hipstereiden keskellä semmoisen epähipsterimäisen tyypin.

Se oli jotenkin kulahtanut ja alasvalahtanut ja ikääntyneen rötvähtänyt ja aikuinen (mitä hipsterit eivät vielä ole) ja...no, vanha.
Keski-ikäinen. 

Minä kysyin siltä viestintuoja-ihmiseltä että onko se tuo ja kuka se on.
Se sanoi nimen, jonka heti välittömästi tunnistin muinaiseksi luokkakaverikseni lähiökoulusta.

Siis ovathan nämä taannoiset elämässäni ohivirranneet vuodet minultakin vähäsen vieneet jotain mennessään. 
Saparot ainakin olen kadottanut.
Ja kukaties joitain osia elastis-joustavuudestani.
Mutta käsittääkseni näytän päivänvalossa kuitenkin melkein kymmen kaksi kolmikymppiseltä.
Ja jos en päivänvalossa, niin jossain armeliaassa hämärässä ainakin.

Että miten voi ihminen muuttua somasta omenaisposkisesta vaaleasta veikeästä jekuttavaisilmeisestä pojasta jolla luokkakuvassa on vesivooki niin aikuiseksi?

Järkyittynyt olin.
Oikein urakalla.

Se omenaposkinen poika oli ehdottomasti aikuistunut ihan liikaa.
Se oli kumminkin kolmannella luokalla melkein yhtä söpö kuin jani (joni? toni? tomi? sami? rami?).
Jani (toni? rami? sami? jami? tomi?) aiheutti myöhemmin valtavan pettymyksen tulemalla paidatta siihen kauppaan minkä kassalla tienasin opiskelurahoja.
Eivät sovi paidattomat ihmiset kaupunkiympäristöön.
Eivätkä vanhentuneet omenaposket ihmisen mielenterveyteen.

Ja miksi se entinen omenaposki nykyinen keski-ikäismies ei tullut itse kysymään?
Kyllä en ole niin paljoa muuttunut, vaan oma valloittava itseni sekä ulkonäöllis- että sisälliseltä kannalta tarkasteltuna.