fillarilla pitkästä aikaa

Olen hybridityöntekijä. 

Useimpina päivinä vetelehdin stressaantuneena kotona.
Välillä menen vetelehtimään stressaantuneena verstaalle.
Kumpainenkaan vaihtoehto ei ole hyvä, kumpikin vaihtoehto hatuttaa.

Tänään fillaroin lähityöhön. 

Pyöräily oli yllättävän mukavaa.
Närvehdin koko eilisen illan asiaa ja olin varma että tänään on märkää-kylmää-pimeetä ja muutenkin huono olo ja että pyöräily ei ainakaan kannata ja tuntuu joka tapauksessa pahalta.

No ei ollut, vaan aamu oli kaunis ja kirkas ja sää oli hyvä ja pyörä kulki. 

Pyörä kulki vastoin kaikkia odotuksia melko sujuvasti myös kotiinpäin.
Yleensä minulla on sekä töihin että kotiin vastatuuli, ylämäki ja räntäsade. 

Sellaisen olin talven aikana unohtanut että pyörän kuormaaminen on oma operaationsa.
Ja nyt hybridityön aikana vielä suurempi operaatio, kun pitää lastata kompuutteri ja eväät ja palautettavat kirjastokirjat, ihan tolkuton määrä tavaraa.
Kirjaston pihassa vähän meinasi siepata hatusta, kun kuorman purkamiseen ja uudelleen kuormaamiseen menee enemmän aikaa kuin kirjastoasiointiin ja kypäräkin pitää riisua että saa maskeerattua itsensä.

Harmitus meni kyllä ohi. Meillä on kirjastossa periaatteessa vain varausten nouto, mutta siellä on myös esillä muiden ihmisten tekemiä palautuksia pienillä pöydillä ja löysin sieltä bonuksena pari yllärikirjaa.

Meinasin muutenkin yltyä, lähdin tavalliselle illansuun kävelylleni ja melkein menin pururadan ulkopunttisalille.
Onneksi reitti sinne oli niin vetinen, että saatoin jättää väliin.
Kyllä muuten olisi ollutkin vähän liioittelua yhdelle päivälle.

kuva on jostain parin vuoden takaa
mutta tällainen oli fillarifiilis tänään

valmiiksi kerättyjen ruokaostosten noutokin sujui, pari juttua olin itse unohtanut tilata.
mukavan vaivatonta; vähän täytyy keskittyä siihen että muistaa kaiken.

*

päivän sapuskana jämät

*

25/31 - vaikka eihän tälle nyt vielä loppua näy.