kävelyn nahkeus

Kävin kaupassa viimeksi torstaina, ja vannoin etten varmasti mene ennen tiistaita.

Tai ainakaan ennen lauantaiaamua.
perjantaitahan ei tietysti lasketa, kun hain vain pari asiaa ja vähän apteekkitavaraa

välillä on myös kasvisvaihtoehtoja mutta en listaa niitä😊

Täydensin kuivatavaravarastoja ja jääkaappi on nyt ääriään myöden täysi.
Vielä tänään.

Sain aikaan jonkinlaisen ruokasuunnitelman ja kilometrin verran pizzaa.

Pilvisen nahkea päivä vei minut ensin päivänokosille ja sitten vähän vastentahtoiselle kävelylenkille.

Kävelyssä on se nahkea puoli, että liikkeelle lähteminen on henkisesti tuskaista, mutta kun alkuun pääsen, pistelen helposti tunnin verran menemään. Aina on jotenkin liian kylmää tai muuten vain kurjaa ja mahdollisesti jotain parempaa tekemistä.
Kävelylenkin alussa soitan usein siskolle tai äidille, se on melkein kuin olisi yhdessä kävelyllä.
Pilvisen-tuulisen-nahkeassa säässä paransimme siskon kanssa maailmaa ja päätimme perustaa retkeilykerhon heti kun säät sallivat. 

Olen trackerin mukaan kävellyt maaliskuun aikana tähän mennessä 55 km; helmikuussa kävelin 124 km ja tammikuussa 164. 

Olen yrittänyt lukea kiinalaisen kirjailijan pitämää päiväkirjaa vuoden takaa Wuhanin kaupungin sulusta ja koronan alusta. Ensin se oli ahdistavaa ja nyt se on vähän tylsää. Taidan vaihtaa johonkin toiseen kirjaan ja jätän karantenoidut wuhanilaiset suosiolla rauhaan.

Haaveilen aina siitä että viikonloppuisin luen ja juon ihanaa sakeaa kuumaa kahvia ja teen kaikenlaisia askarteluja.

Enimmäkseen teen kaikkea muuta (ruokaa; kävelen; notkun) eikä kahviakaan voi määräänsä enempää juoda.

Tavoitteet sunnuntaille

- kävelylenkki
- luen ja juon kahvia
- siivoan vaatekaapin
- pelaan sitä yhden hengen roolipeliä jonka sain joululahjaksi

*

6/31