Tämä viikonloppu meni kokonaisuudessaan yleisessä haljuilussa.
En oikein tehnyt selkeästi mitään.
En ainakaan mitään sellaista mitä olin suunnitellut.
Tänään (sunnuntaina) harasi vastaan säätila.
Kaikenlaista ulkoliikkumista olin haaveillut ja suunnitellut.
Kävin pihalla tasan sen verran että tapasimme yläkerran pienet virpojat.
Kuukauden ensimmäinen kävelemätön ja pyöräilemätön päivä, olen lähellä ajautua kriiziin.
Paitsi että en ole.
Jos jostain tämän viikonlopun osalta kiiriziydyn, niin korkeintaan siitä, että en lukenut vaikka olisi ollut mahdollisuus.
En kirjoittanut vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.
Enkä oikein mitään muutakaan vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.
Jotenkin tästä kirjoittamastani tulee sellainen lievästi alavireinen olo.
Ei tunnu edes siltä.
Kaivelin pitkästä aikaa keskeneräisen kutimen esiin, purin sen mitä piti purkaa ja jatkoin korjattua versiota.
Oli mukavaa.
Oli mukavaa pitkästä aikaa.
Pohdimme Lehtorin kanssa, että oikeastaan elämästä ei puutu erityisesti mitään.
Ilman kahviloita, ravintoloita ja sensellaisia selviää kyllä.
Ainakin kun ei liikaa ajattele.
Se mikä rassaa, on tämä perusvire. Ja se että yleinen elämän hidastaminen ei ole oma valinta.
*
Palmusunnuntai.
Jotenkin pitäisi viritellä itsensä pääsiäisen odotukseen.
*
28/31
Kultainen lätäkkökuva on kaunis. Ihailin sitä jo toisaalla.
VastaaPoistaJa jep. Se mikä rassaa, on tämä periaatteessa itsestä riippumaton perusvire. Päivän harmaa ja tihkusateinen sää on sen täydellinen kuva.
Pääsiäisestä ei puhetta täälläkään. Ei tosin ole mikään poikkeustila meillä. Tiedän, että teillä on toisin.
Josko se siitä <3
Pohdimme Lehtorin kanssa, että oikeastaan elämästä ei puutu erityisesti mitään.
VastaaPoistaIlman kahviloita, ravintoloita ja sensellaisia selviää kyllä.
Ainakin kun ei liikaa ajattele.
Se mikä rassaa, on tämä perusvire. Ja se että yleinen elämän hidastaminen ei ole oma valinta.
NO TUO! Mä tiedän että mulla on kaikki hyvin ja kohdallaan, mutta jos en skarppaa, niin perusvire tökkää isosti.