Pääsiäisen tienoilla otin kevyttä somepaussia: vähemmän ja harkitummin netissä notkumista ja somen plaraamista.
On tehnyt hyvää.
Olen oleillut, kävellyt, opiskellut.
Lisääntyvä valo, pidentyvät illat ilahduttavat.
Opiskelu voimaannuttaa, vaikka vieläkin kirjoitan aivan liian vähän.
Seuraavaksi pitäisi ryhtyä näytelmän kirjoittamiseen. Tai edes suunnitteluun.
Haaveilen vedestä.
Haluaisin istua rannassa ja tuijottaa kaukaisuuteen. Lähin merenranta on meiltä puolen tunnin pyöräilyn päässä; ei mahdoton matka mutta kuten niin monessa muussakin asiassa - ryhtyminen on vaikeaa.
O-ou. Jos mun pitäisi aloittaa näytelmän kirjoittaminen tai edes sellaisen suunnittelu, pyöräilisin varmaan merenrantaan pakoon :). Kuulostaa ihan mahdottoman vaativalta tehtävältä semmoinen, mutta varmaan siellä opinnoissa saa hyviä vinkkejä ja inspistä. On selvästi ihan sun juttu se.
VastaaPoista:)
Poistaainakin ensimmäinen näytelmänkirjoitustehtävä oli todella hauska!
Voisin silti istua meren rannassa pohtimassa asioita.
Sometauko tekee aina hyvää, voi kun malttaisi...no ehkä kesällä :D
VastaaPoistaHei mä niin nään sut näytelmä (tai ihan minälaisena vaan) kirjailijana! Olet niin taitava kirjailija, että oksat pois!!
mä en ole varsinaisesti pitänyt kunnon taukoa, mutta rajoittanut hyvin voimakkaasti. Sekin on tehnyt hyvää, aloin pyöriä somessa ihan liikaa, se vei jo aikaa kaikelta paljon paremmalta :)
PoistaKiitos <3!
Mulla tauko on ollut niin pitkä, ettei meinaa irrota mitään postattavaa.
VastaaPoistaAi miten kiva, että nyt teillä tulee draamaa. Yllätyin itse miten paljon pidin näytelmäkurssista. Siinä tuli aivan uusia kuvioita eteen. Dialogin kirjoittaminen loi ensikerran tunteen, että tyypit vie tekstiä, eikä itsellä ollut välillä niiden puheisiin mitään otetta. Se oli hauska kokemus. Nyt lyriikan jälkeen on varmaan tosi lyhyttä proosaa. Onneksi meillä proosassa keskitytään novelleihin :)
Iloa viikkoosi <3
Mä olen ensimmäisen harjoituksen jälkeen jo ihan että ooo, mahtavaa!
PoistaMulla kävi juuri noin, ne henkilöt alkoivat elää aivan omaa elämäänsä. Toivottavasti mun ei tarvitse ikinä lukea omaa tekstiäni ääneen, niistä tyypeistä tuli niin rivosanaisia ;)
Novellin kanssa mulla oli tahimista, mutta se johtui ehkä enemmän arkielämästä kuin kurssista itsestään.
Tää on kyllä ollut inspiroiva kokonaisuus. Nyt puuttuu enää idea ja itsekuri.