Maaliskuun kävelyt

Maaliskuussa keksin kävelyn. Tai puhelut.
Tai kävelypuhelut.

Koko juttu taisi saada alkunsa siitä, kun nuorella oli koulutehtävänä joku aktiivisuuspäiväkirja tai vastaava, hän yritti kävellä suositellut kymmenentuhatta askelta. Vähemmästäkin sitä inspiroituu. 

Aiemmat lempireittini olivat enimmäkseen pururataverkostossa hiihtolatujen alla,  ja jouduin keksimään uusia kävelyreittejä, samalla matkat pitenivät.

Kävelin maaliskuussa sporttitrackerin mukaan reilut 270 km, ja pyöräilin kolmisenkymmentä. Kokonaan kävelemättömiä päiviä tuli maaliskuulle yksi.

Aika usein illansuun kävelyseuranani olivat joko äiti, sisko tai tytär; etänä luonnollisesti.
En ole varma, osaanko enää kävellä ilman että soitan samalla jollekulle.
Olemme parantaneet maailmaa, puhuneet politiikkaa, kirjoja, arjen kuulumisia, kuunnelleet talitiaisia, vaihtaneet ruokaohjeita. 

Olen kävellyt ja ulkoillut enemmän kuin vuosiin, ja toivon että jaksan jatkaa. Haluan jatkaa.

kävelyillä bongattua

todistusaineistoa

ps. kaikkien aikojen ennätyspäiväni on tammikuulta, silloin kävelimme yhdessä tyttären kanssa puolimaratonin verran, lähinnä muuttopuuhissa. siis kävelimme osoitteista toiseen, kaupoista toiseen, oikeasti välimatkoja; ei askelmääriä. kun on autoton ja liikkeellä paikoissa joiden bussiyhteyksiä ei tunne tai paikoissa joissa ei ole sopivia bussiyhteyksiä...silloin kävellään.