Koettuja kriizejä geriatriselta reilausreissulta

Kun muuan tauti jyllertää ympäri maailmaa, eikä ulkomaanmatkailu ajatuksena tunnu aivan lomalta, päätimme tehdä jotain jännittävää kotimassa. 

VR on keksinyt hienon idean: kotimaan lomalipun. Siitä on olemassa eripituisia matkavaihtoehtoja (5-7-9 päivää), ja sen voimassaoloaikana voi matkustaa kotimaan junaliikenteessä rajattomasti. Mehän innostuimme tästä asiasta, koska haaveilemme raiteilusta Euroopassa. Itse asiassa meillä oli sellainen perheretki suunnitteilla jo viime kesänä, mutta se samainen ympärikiertävä tauti ei päästänyt meitä maailmalle silloinkaan.

Reissumme suunniteltu reitti:

Turku - Joensuu (perjantai 9.7.2021)

Joensuu - Kuopio (sunnuntai 11.7.)

Kuopio - Oulu (tiistai 13.7.)

Oulu - Tampere (torstai 15.7.)

Tampere - Turku (lauantai 17.7)

Koettuja Kriizejä

Bussikriizi

Saavuimme Kuopioon alkuiltapäivästä. Ymmärrettävästi majoituimme kotoa muuttaneen teinin asunnolla, se kun on (teoriassa) ilmaista. Asunto sijaitsee teknisesti ottaen kävelymatkan päässä, mutta käytännössä bussi on ehdottomasti järkevämpi vaihtoehto.

Kuopion busseihin saa ostaa kertalippuja ja vuorokausilippuja, joista jälkimmäinen on turistille ilman muuta järkevin vaihtoehto. MUTTA. Kun ne eivät myy sitä lippua missään (paitsi kaupungintalolla arkisin virka-aikaan ja lomalla se on kiinni tai remontissa tai jotain) vaan se kehvatsun lippu pitää hankkia jonkun apin kautta. 

Ensin pitää ladata appi. Sitten rekisteröityä - ohjelma väitti että olen jo rekisteröitynyt. Olenko muka? Missä helkkarin välissä? Pitää palauttaa salasana. Pitää keksiä uusi salasana. Pitää vahvistaa uusi salasana. Pitää vahvistaa käyttöehdot. Pitää ostaa bussilippu. PAITSI että helkkarivieköön, maksutavoissa ei ole sellaista, jollaista itse käytän. Pitää ladata maksutapa-appi. Pitää rekisteröityä. Pitää keksiä salasana. Pitää tunnistautua vahvan tunnistautumisen kautta. Pitää skannata kortti. (menikö se nyt creditille vai debitille?) Pitää hyväksyä jotain. 

Ja sunnuntaisin äärettömän harvoin kulkevan bussin lähtöön on viisi minuuttia.

Jossain tuolla ensimmäisen salasanan palauttamisen tienoilla tapahtui system breakdown (ja nervous myös). Puolustaudun sillä että takana oli useamman tunnin verran junassa ja sitä ennen bussissa (korvaava vuoro) istumista ja lisäksi aivan jäätävä nälkä. (Ja nyt kun muistelen tätä episodia, niin jossain välissä vilahti myös käsky vaihtaa joidenkin toisten palveluiden salasanoja, koska ne ovat vaaraantuneet. Mitkä ne olivat? Mistä saan sen selvitettyä? En muista yhtään)

Marssin sisään bussiin, maksoin kertalipun ja mökötin. (Lehtori oli viisaasti hiljaa, koska sillä oli maksutapa-appi valmiina ja se rekisteröityi uutena käyttäjänä bussilippuappiin, niin meni aika paljon nopeammin)

Latasin, rekisteröidyin, keksin salasanoja, hyväksyin käyttöehtoja, skannasin kortin (väärältä puolelta, pahus), keksin lisää salasanoja, skannasin kortin (nyt oikealta puolelta, mutta se maksu oli jo mennyt väärälle) ja sain ostettua sen kehvatsun bussilipun ja palasimme takaisin keskustaan ja ilmeisesti söimme, mutta minulla ei ole siitä mitään mielikuvaa. 

Ja sitten menimme museoon ja elämä palasi raiteilleen.

Viisas ihminen olisi tietysti selvittänyt tällaisen probleemin valmiiksi tai edes ladannut sellaisen maksutapa-apin, mitä kai kaikki käyttävät niin olisi ollut vähän helpompaa. Muutenkin olisin mieluummin kävellyt, mutta matkaa ja hellettä oli sen verran että bussi oli ehdottomasti järkevämpi vaihtoehto. 

Mutta miksi ihmeessä niitä turistilippuja ei myydä jollain kioskilla torilla? Tai miksi niitä ei saa ostaa bussissa?

Avainkriizi

Nuori asuu jossain kohtalaisen uudessa talossa, missä on joku ylittämättömän hieno sähkölukko. Meille ei koko oleskelun aikana selvinnyt, miten se lukkosysteemi toimii. Pääsimme kyllä alaovesta ja kotiovesta aina lopulta sisään, mutta ei siinä vilauttelun, koputtelun ja kääntelyn järjestyksessä mitään logiikkkaa ollut. Se nyt kumminkaan ei ollut se varsinainen avainkriizi.

Vaan avainkriizi oli se, että nuorellahan on tietysti kirjat Kuopiossa ja siksi hänet myös rokotetaan Kuopiossa. Yllättäen hänen rokotuksensa osui tietysti meidän matkamme ajaksi (jolloin nuoren olisi pitänyt olla meillä kissavahtina).

Minua jo noin lähtökohtaisesti stressasi resuta ympäri Suomea hänen koti- ja opiskelupaikkansa avaimet veskassani. Ja sitten piti vielä organisoida avaintenvaihto hänelle. Kesken reissun.

Tämän hoitivat minun selkäni takana nuori ja Lehtori yhteistoiminnassa: juna Kuopiosta jatkaa Ouluun. Fiksasimme siis vain lähtöaikaa Kuopiosta Ouluun niin, että olemme ikään kuin samassa junassa. Aikaa kohtaamiselle asemalla oli 4 minuuttia, mikä minusta on pelottavan vähän. Lehtorin ja nuoren mielestä se on ihan pala kakkua: me olemme asemalla ja nuori junassa ja hän tulee ulos ja me annamme avaimet, nousemme junaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

Minusta taas se ei ollut ollenkaan niin simppeliä, vaan avaimet tippuvat raiteille. Emme löydä oikeaa vaunua. Asema kuhisee ihmisiä emmekä löydä toisiamme. Osa junasta on myöhässä ja osa etuajassa. Laukut jäävät asemalle. Avaimet katoavat kokonaan. Juna ajaa kolarin. Ihan mitä tahansa.

Ehdotin että me Lehtorin kanssa tekisimme päiväretken Pieksämäelle ja matkustaisimme sieltä yhdessä kaikessa rauhassa  tunnin ajan avaimia vaihdellen Kuopioon, missä nuori jäisi pois ja me jatkaisimme matkaa. Minulle naurettiin. Paljon.

Tutkin junien aikatauluja, ja tajusin että ei ole järkevä idea. Varsinkaan kun Pieksämäellä ei oikein ole mitään. 

Toteutumme siis Lehtorin ja nuoren yhteissuunnitelman ja se meni juuri niin kuin he asian esittivät: nuori tulee ulos junasta (”ei siit invaovesta vaan pyörä”), annoimme avaimet, nousimme junaan ja kaikki olivat tyytyväisiä. 

Ainoa jännitysmomentti osui edeltävälle viikonlopulle, kun nuori kehitti kesäflunssan. Kaikki tiesimme, että kiertävästä kulkutaudista ei voi olla kyse, mutta testi piti tietysti tehdä ja tuloksia odottaa ja tietysti ylipäätään nuoren olla niin terve että pystyy matkustamaan rokotukselle.

(Vinkki: matkavakuutus ei päde jos toisella paikkakunnalla opiskeleva nuori asuu kesällä vanhemmillaan ja hänellä on asuntoon avaimet) (tarkistin asian jo alkukesästä ja silloin sanottiin, että vakuutus on voimassa. Tositilanteessa ei sitten ollutkaan) (Vinkki: lisää walk-in testipisteitä joka paikkaan! Ei sinne testiin kukaan niin mielellään mene, että väkeä jonoiksi asti olisi? Vai meneekö? Jonottaisivatko kaikki mummot joka-aamuiseen nenänkaiveluun?) (ei nimittäin ole ulkopaikkakuntalaiselle ihan yksinkertainen juttu tuokaan että pääsee testiin, ohjeita ei meinaa millään löytyä) (minä mietin tuota avainjuttua: sanoivat nuorelle vakuutusyhtiössä että jos hänellä on asuntoon avain ja siten vapaa pääsy, se ei ole matka. Miten hänen pitäisi päästä tyhjään asuntoon? Kun me nyt emme olleet kotona? Ja kun meillä oli avain hänen asuntoonsa, niin eikö se ollut matka? Mitekäs nämä modernit majoitusvaihtoehdot joissa asutaan tavallisessa asunnossa?)