elokuu on puolivälissä.
Viimeiset kolme viikkoa olen siivonnut työpöytääni, toisaalta olen silpunnut ja deletoinut, toisaalta koostanut perehdyttämiskansiota seuraavalle.
En ole kirjoittanut riviäkään elokuun alun jälkeen.
En ole kutonut riviäkään.
En kävellyt kilometriäkään.
Olen siivonnut työpöytääni ja päätäni, tehnyt lähtöä, reflektoinut itseäni, työtäni.
Ja nyt olen niin huojentuneena uuden edessä kuin vain olla ja voin.
 |
| tuntuu tämmöiseltä kuva on heinäkuulta |
Oma yhteisöni muisti minua monilla kauniilla sanoilla ("voi perkele minkä menit tekemään"/ "menee vielä pankkrottiin koko pulju") ja huomaamattaan - tuskin tietoisesti - antoi minulle parhaan läksiäislahjan ikinä: saan lähteä rauhassa, hyvillä mielin, ylpeänä siitä mitä olen tehnyt.
Läksiäiskahveilleni tulleet yllättivät, paikalle tuli ihmisiä joita en osannut odottaa tuleviksi. Ja juuri heidän sanansa koskettivat eniten, kertoivat siitä että olen raivannut kokoiseni paikan yhteisöön.
Symbolisesti hieno hetki oli se, kun klikkasin itseni siirtomarkkinoilla puljusta toiseen.
Olen keveä, huojentunut, odottava.
Olen kasvanut ainakin henkisen metrin verran; en ollut edes huomannut kuinka pieneksi olen viime vuosina kutistunut, kutistanut itseni.
Olen keveä, huojentunut, odottava.
Tuleva yhteisö toivottaa "vahvan huippuosaajan tervetulleeksi perheeseen".
Tajuan, että ihan oikeasti olen sitä: minulla on viidentoista (!) vuoden kokemus ja näkemys, valmiita verkostoja, ideoita ja nyt kohta kanssani on yhteisö, joka on valmis ideoimaan ja lähtemään myös toteuttamaan, muuttumaan, kehittymään ja kehittämään.
Olen keveä, huojentunut ja odottava.
Ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin maanantai ei tunnu pahalta ajatukselta.
Maanantai on muistikirjan puhdas aukeama.
Maanantai on tyhjä sähköpostilaatikko, jonka voin rauhassa järjestää mieleisekseni ja järkeväksi.
Maanantai on.
*
Mietin haluanko juuri nyt jatkaa kirjoittamisen opintoja vai keskitynkö kirjoittamiseen omalla ajalla.
Mietin minä päivinä pääsen uimaan, lenkille, aloitanko kokonaan uusia harrastuksia.
Mietin että pitäisi kutoa metsäpaidan hihat valmiiksi niin että pääsisin aloittamaan ilopaitaa.
Mietin että kaivan esiin värikynäni, kalenterini, muistikirjani, kaikki kivat asiat.
*
Olen keveä, huojentunut, odottava.
Ihanaa että olet ♥
VastaaPoistaOnnea tulevaan!
Nautinnollista vapautta!
VastaaPoistaIhana postaus!
VastaaPoistaOlet selvästikin tehnyt oikean liikkeen, kun päällimmäisenä on keveys ja huojennus. Onnea uuteen!
Voi miten ihanaa palautetta ja tervetulotoivotuksia olet saanut <3. Ja tiedän, että täysin ansaitusti.
VastaaPoistaJa omakuvasta huokuu se kaikki myös päällepäin. Ihan hirmu paljon kaikkea hyvää tulevaan <3
Kuulostaa niin ihanalta! Hienoa metrin kasvamista ja oikein paljon mukavia uusia tuulia uuteen työhön :D
VastaaPoistaNiin mahtavaa, kollegoilta saatu palaute on kyllä jotain niin voimaannuttavaa. EHkä jopa tärkeämpää kuin esimieheltä saatu.
VastaaPoistaLempeää työnaloitusta, tulet olemaan timanttia <3
Tämä on niin ihana, onnea tihkuva ja positiivinen postaus, väkisinkin tulee ihan älyttömän hurjan hyvä mieli sun puolesta!! Onnea vielä kertaalleen 💙💙💙
VastaaPoistaOi miten ihana, onnea huokuva postaus tämä oli. Oon kovin kovin iloinen sun puolesta, kun kasvoit metrin ja olet noin onnellinen. JA toi kuva on huikean ihana! Oot kyllä superkaunis.
VastaaPoistaKiitos onnentoivotuksista kaikille ihanille <3!
VastaaPoistaUuteen yhteisöön on ollut vaivatonta uida mukaan, ja yhteisössä mukana oleminen on jo tämän kahden pienen viikon aikana osoittanut voimansa.
Oon tyytyväinen ja työllistetty, muutos ei harmita yhtään.