epäkorrekti siivouspäivämiete

 Kun talo oli vielä täynnä kissoja ja kakruja ja elämää, minulla oli kaksi ei-siivouspäivää. ma ja pe kun kumminkin haluat tietää

Siivouspäivä on minusta ihan tyhmä idea ja vastustan sitä noin lähtökohtaisesti ja traumatisoituneesti.

Niin, siis silloin kun talo oli täynnä kakruja ja kissoja ja elämää, oli talo myös täynnä hiekkaa, karvoja ja mitälieällöä, josta oli ihan hyvä ajoittain päästä eroon.

En ole ikinä viettänyt virallista siivouspäivää, en edes jouluna, juhannuksena tai pääsiäisenä. Siis sellaista jossa otetaan matot ja puistellaan ja jynssätään lattiat juuriharjalla, lattialistat hammasharjalla, vaihdetaan lakanat, pestään ikkunat ja pyyhitään pölyt ja mitä kaikkea nyt kuuluukaan kerralla tehdä.

Kaksi kertaa viikossa, noin suunnilleen, minulla oli tapana imuroida suurpiirteisesti yhteistilojen keskilattiat, näytellä hiukan vessaharjaa ja rättiä saniteettitiloissa ja ehkä hyvänä päivänä vähän nykäistä kostealla lattioita. Sittemmin delegoin toisen näistä päivistä nuorisolle, aina vähän siihen malliin kuin olisin pyytänyt suurta palvelusta heiltä, enkä ikinä kutsunut sitä erityisesti siivouspäiväksi. Koska eihän se sellainen ollut. Koska toinen päivistä oli delegoitu nuorisolle, piti itse tehdä paikkoa toisena päivänä. Nuoriso imuroi vielä keskilattiammalta kuin minä.


 

Nykyisellään hiekkaa ja mitälieällöä on lattioilla vähempi ja on tahtonut jäädä vaiheeseen no hyvä on kokonaan tekemättä tuo keskilattian imurointi ja muu huoleton sorhaaminen.
Nykyisellään myös vastustan siivouspäiviä vielä enempi ja olen sitä mieltä ettei minun todellakaan tarvitse tehdä mitään mitä en halua koska olen jo niin aikuinen. 

Tämä on johtanut siihen, että lattioilla on hiekkaa, karvaa ja mitälieällöä ihan entiseen malliin. Ei ole kiva tulla perjantai-iltana puhtailla varpailla saunasta hiekkarannalle.
En myöskään halua pilata perjantaita julistamalla sitä siivouspäiväksi, kyllä olen viikonloppuni ansainnut.

Tällä viikolla minulla oli torstaina tyhjää aikaa ja hups! Täysin siivouspäiväjulistamattomasti ihan vahingossa imuroin keskilattiat, heilutin hiukan vessaharjaa saniteettitiloissa ja jaksoin kaivaa mopinkin esiin ja nihkasin keskilattioiden tuntumasta.
Torstaina.
Kokonaiskesto vartin. että kun ajattelette kartanoita, niin ymmärtänette että tämä puuskaus ei ansaitse tulla kutsutuksi siivouspäiväksi, eikä edes -hetkeksi ja on vaan sellaista näennäisjuttua.

Kun sitten havahduin tästä oudosta tyhjän ajan hetkestä, olin ihan että jee!
Koko viikonloppu aikaa lukea!
Tai tehdä jotain muuta kivaa!
Eikä tunnu hiekkarannalta varpaissa!

Palkitsin itseni leuhkimalla asiasta blogiin. 

Niin että älkää hyvät ihmiset pilatko viikonloppuja julistamalla tyhmiä siivouspäiviä vaan tehkää julistamaton pienhommeli nopeasti torstaina.
Kaikki voittavat.
Myös ne nurkat joihin imuri ei yllä, saavat pitää villakoiransa ja mitkäliemuutällötyksensä.


*

Ajastettu postaus.
Kun sinä luet tätä, ja pähkäilet, pitäisikö siivota, minä istun tyytyväisenä lukunurkassani ja luen. Ja luen. Ja luen. Tai jotain muuta kivaa.

Ja yksi vinkki vielä: kaikkein pahinta on se tarttis-tarttis. Se pilaa ihan kaiken. Jos mietit koko ajan että tarttis-tarttis siivota tai mitälie, niin menee pilalle koko viikonloppu ja muu elämä. Juuei, ei huvita, mutta tee se tarttis-juttu pois alta, pääset vähemmällä ja on kivempaa.


*

Harjoitatko siivouspäiviä? Miten ja miksi?

10 kommenttia:

  1. Lysti siivouspostaus :D Tykkäsin toden totta!
    Tykkään siivoamisesta - en kuitenkaan ole mikään himosiivoaja ja nurkkia en luutua päivittäin. Käsityöt ovat taas vallanneet sohvapöydän, ehkäpä siivoan sen huomenna :D Nyt virkkaan tai neulon. Ehkä molempia vuorotellen, koska perjantai <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      minä yritän kehitellä neulomis-/virkkaamisintoa ja -iloa, keskeneräinen työ tuijottaa minua keskeltä pöytää...

      Poista
  2. Osui. Minä pilaan oloani juuri tuolla tarttis-tarttis-tantralla ja en kuitenkaan aina viitsi suorittaa. Kasvatus istuu sitkeässä. Kiitos viisaista ajatuksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarttis on kyllä todellinen vihollinen. Tarttis (!) oppia päästämään siitä irti.

      Poista
  3. Minä en ole siivousinnokas. En saa siitä mitään tyydystä, mutta pakkohan sitä on tehdä, että koti säilyy elämiskelpoisena. Mielelläni mahdollisuuksien mukaan ulkoistan siivousta.

    Tämän viikonlopun minä aion laiskotella ja ainoa juttuna on takki- ja kenkäkaupoilla käynti tuon pahiten kasvuiässä olevan kanssa.

    Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jaan todellakin tuon epäinnokkuuden siivoiluissa, mutta järki ja käytäntö sanelevat sen, että asialle on pakko toisinaan tehdä jotain.
      Valitettavasti minä taidan nykyisellään olla talouden suurin kasauttaja: minun jäljiltäni on kaikenlaisia keskeneräisiä kasoja oikealla ja vasemmalla. Meillä olisi paljon siistimpää jos minä en asuisi meillä ;)

      Poista
  4. Ei minullakaan ole siivouspäivää. Lapsena sellainen oli, joka viikonloppu. Huoneeseeni ilmeentyi imuri ennen heräämistäni, tarkoitus oli, että imuroin sillä huoneeni. Näin ikänäköisenä siivous on muuttunut kivemmaksi asiaksi. Samasta syystä omat kasvotkin näyttävät nuoremmilta. Ei yhtään ryppyä eikä siis pinttynyttä likaa missään.

    En tiedä uskallanko mennä ikänäköleikkaukseen. Siitä olisi hyötyä, kun ei tarvitsisi ostella lukulaseja ja etsiä niitä milloin mistäkin. Toisaalta voi olla, että kauhistun peilikuvaani ja joudun avaamaan useammin siivouskomeron ovea ;-)

    VastaaPoista
  5. On niin lohdullista kuulla, että en ole ainoa, jolle siivoaminen on suoranainen elämäntehtävä! Mun äiti oli siivousneurootikko (ja on aika lailla sitä edelleen) ja mulle on jäänyt ihan kauheat kammot niistä jokaviikkoista siivouspäivistä ja varsinkin niistä joulu/pääsiäis/vappu/kevät/kesä/syksy/talvi/whatever -suursiivouspäivistä, jolloin todellakin jynssättiin joka paikka hammasharjalla.

    Ehkä siitä johtuen musta on tullut hyvin suurpiirteinen siivooja, joka kaivaa imurin esiin vasta silloin, kun kompastuu villakoirakasaan. Tykkään kyllä joka päivä järjestää tavarat paikoilleen (ei koske niitä muutamaa PINOA, jotka taloudesta löytyy, joista paljastuu kaikki mahdollinen miehen puukosta mun vanhaan huulirasvaan ja kaikki siltä väliltä - ne setvin pari kertaa vuodessa) ja järjestän/siivoan keittiön joka ilta, koska inhoan sitä, jos keittiö ryökkyää aamulla edellisen päivän tiskejä.

    Meillä on miehen kanssa jo ihan läppä se, että aina kun alan siivoamaan, aloitan sen sanomalla "mä nyt tällä kertaa otan vaan silleen päällisin puolin, teen ensi kerralla sitten sen vähän paremman siivouksen"! Haha, joka kerta (lue: ei kannata mennä tutkimaan meidän nurkkia, keskilattiat saattavat aina silloin tällöin olla kunnossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KORJAUS: "en ole ainoa, jolle siivoaminen on suoranainen elämäntehtävä" tarkoittaa siis tietenkin, että "en ole ainoa, jolle siivoaminen EI ole elämäntehtävä".

      Kaikki kunnia kyllä heille, olisi ihan kiva elää huushollissa, jossa ei tarvitse kompastella niihin villakoirakasoihin!

      Poista
    2. Tavasin sitä ekaa lausetta muutamaan kertaan ;)

      Poista