käsityö- ja kätisyyskriizi

 Päätin opetella huvikseni kutomaan kirjoneuletta, kun nuo kaarrokepaidat ovat kovasti muodissa.


Uusia tekniikoita opiskellessani ja erityisesti lankoja keriessäni kaikki alakoulun kolmannen ja neljännen luokan käsityötraumat iskivät tuhannen voimalla pieneen sieluuni.

1. Miksi helkkarissa lankakerä kuuluu aloittaa sisältä, ei päältä?
En muista mikä kirous uhkaa ihmistä, joka erehtyy käyttämään kätevästi kerän päältä löytyvää langanpäätä, mutta jotain hirvittävänkamalankammottavaa sille poloiselle oli tapahtuva. Taivasosuus varmaan meni ainakin.

sisäkerän anatomia
missä on pää, kysyn vaan?
nimim. taivaspaikkaa vailla

2. Ihan erityisesti mietin sitä, kun meidän käsityöope oli käsityöope.
Tai oletettavasti ainakin käsitöihin erikoistunut luokanope, kun alakoulussa kerran oli opettamassa. Luultavasti ja kaiken järjen mukaan hänellä oli sekä alkuopetuksen tai alakouluopetuksen ja käsitöiden pedagogista pätevyyttä. 
Niin miksi helkkarissa ja miten ihmeessä hän ei osannut opettaa vasenkätiselle lapselle virkkaamista tai kutomistakaan sen puoleen?
Muistan että hän pisti minut virkkukoukun kanssa peilin eteen seisomaan ja sanoi että opettele siinä. 
Siis ihan oikeasti?
Se oli minusta silloin ja on edelleen aivan käsittämätöntä. Vasurina oleminen ei ole peilin edessä olemista.
Jos hän oli käsitöiden ammattilainen, hänen olisi pitänyt osata asia.
Jos hän oli luokanopettaja, vielä suuremmalla syyllä hänen olisi pitänyt osata asia, koska hänen olisi pitänyt osata opettaa minulle myös oikea kynäasento ja kirjainten kirjoittaminen. oikeaan kynäasentoon ja kirjoituskaltevuuteen minut oikein näppärästi opetti ekaluokan opettajani, en kirjoita sillä tavalla oudosti yläkautta kuin monet vasurit, vaan oikein kauniisti.
Kutomisen suhteen opettaja väitti että vasurit voivat kutoa ihan niin kuin oikeakätiset ja jotenkin sen silloin hyväksyin kun kutomista tehdään kaksin käsin.
Sittemmin olen kuullut että vasureille on olemassa oma suuntansa ja myös testasin sitä, mutta olin siinä vaiheessa jo niin aivopesty oikeakätisten ylivertaisuuteen, että jatkoin kudontaa sillä tavoin kun olin sen oppinut.
Virkkaamisen minulle opetti oikeakätinen äitini - joka ei kylläkään ilmeisesti muista sitä. 
Olin itse kerran tilanteessa, jossa jouduin opettamaan alakouluikäisiä virkkaamaan, ja opettelin tekemään sen kummallakin kädellä.
Minun holtittomalla motoriikallani asian opetteleminen vei välitunnin verran.
Eikö se muinoinen alakoulun käsityöope viitsinyt /jaksanut /kyennyt sen vertaa keskittymään opetettavaan aineeseensa että olisi perustekniikan opetellut molemmin puolin?

3. Edelleen mietin sitä samaa opettajaa. Paitsi että lankakeräni ovat liian tiukkoja, myös työasentoni ja tapani heilutella puikkeleita kutoessa oli holtittoman laaja. Koska sokeat pienet lapset osaavat kutoa pienin sievin liikkein, pitäisi minun (joka siis yhdeksänvuotiaana työskentelin minulle luonnottomaan suuntaan, kokonaan uuden ja vastaoppimani lajin, kutomisen, kanssa) kyetä samaan. 
Kun nyt olen työläästi nykertänyt eteenpäin elämäni ensimmäistä kirjoneuletta, kuulen jatkuvasti korvissani opettajan puolisoimaavan pienet sokeat lapsukaiset (vaihtoehtoisesti tähän voi laittaa myös afrikkalaiset nälkäänäkevät lapset!) jotka suoriutuvat työstään paitsi vähemmän holtittomasti, myös pienemmällä energiamäärällä ja saavat aikaan kauniimpaa jälkeä.

...ja näillä eväillä olisi pitänyt innostua käsitöiden tekemisestä?

liian tiukkoja keriä

Eikä edes aloiteta kaikista liikunnanopettajien aiheuttamista traumoista, joista osa liittyy siihen kun on vasuri. Liikunnassakin on nimittäin aika monia juttuja, joita tehdään toispuolisesti ja jotka vasurina on joutunut opettelemaan jotenkuten tai jäänyt tyystin vaille opetusta ja opettaja on olettanut että sen vaan jotenkin hups! oppii tuosta noin. ei opi, tällaisella motoriikalla.

olen muutamaan kertaan elämässäni yrittänyt harrastaa tanssia. minulla on kroonisesti se ongelma että en pysty aloittamaan oikealla jalalla. en vain pysty. 

...ei paljoa innosta liikuntakaan muuta kuin sellaiset jutut joita tehdään yhtäaikaa molemmasti.

Ja nyt kun olen kirjoittanut näin pitkälle, olen tullut siihen tulokseen että kuulun sorrettuun vähemmistökansanosaan ja voin ruveta pahoittamaan mieleni monista asioista.

Ihan liikaa on maailma oikakätisille ja -jalkaisille tarkoitettu eikä yhtään meille tavallisille vasureille.
 #oikeuksiavasureillemyös

pienet sokeat lapsukaisetkin pystyvät parempaan


18 kommenttia:

  1. Ah, vertaistukea!

    Minuakaan ei osattu opettaa virkkaamaan tai kutomaan ja siirryin sitten puukäsitöihin jossa on tuon taivaallisen sama kummalla kädellä sahaa tai takoo nauloja.

    Kun esikoinen oli pieni, anoppi opetti sen kutomaan ja silloin minä sisuunnuin: piru vie jos tuo oppii niin opin minäkin. Ja opettelin kirjoista peilin kanssa ja nykyään osaan. Mutta oli se vaikeaa!

    Ihana olet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on henkisiä vaikeuksia puukäsitöiden kanssa :) pitäisi ottaa sekin homma haltuun, vihdoin ja viimein!

      Poista
  2. Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi. Olen erityisopettaja, joka on 4 tuntia viikossa mukana käsityötunneilla ja lisäksi itse harrastan käsitöitä. Just tänä talvena opetin yhden oppilaan virkkaamaan vasenkätisesti. En ole mitenkään näppärä virkkaamaan vasemmalla kädellä, mutta asia tuli selvisi ja oppilas virkkasi itselleen laukun. Ja minä aloitan lankakerät päältä :) Käsitöiden tekeminen on ihana harrastus ♡ Molempikätisyys kunniaan! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun nähdäkseni opettajan ei tarvitse itse osata virkata isoäidin neliöitä tai mitään muutakaan itselleen väärällä kädellä; kunhan nyt osaa oikean koukkuamisotteen ja perussilmukat. Hatunnosto kun olet opetellut!
      En minäkään (enää) oikealla kädellä mitenkään sujuvasti virkkaa, mutta juuri sen verran että tarvittaessa osaan otteen ja perussilmukat.

      Käsityöt - vaikka minullakin niihin liittyy hyvin monenlaisia ja ristiriitaisia tuntemuksia - ovat kyllä mukava ja rentouttava harrastus (tai ainakin toisinaan rentouttava...)

      Poista
  3. Vasurina samaistun tekstiisi. Kutomaan opin oikeakätisesti ja se sujuu ihan hyvin. Muistaakseni minulle opetettiin myös vasenkätisten tekniikkaa, mutta se oli hankalampaa. Kudon paljon ja olen aina kutonut.
    Virkkaus on sitten edelleen aivan hepreaa. Olen todennut yrittäväni virkata vasemmalla kädellä "oikeakätisten" silmukoiden mukaan ja kas kummaaa, se ei onnistu. Vasta tovi sitten tajusin, että vasenkätisesti voisi virkata varmaankin toisella tekniikalla. En ole testannut, enkä testaa. Pysyn kutomisessa.
    Liikunnasta en muista suurempia haasteita. Pesäpalloa pelattaessa piti huutaa vasen, jotta sain syötön oikein päin.
    Sellainen vanhanaikainen purkinavaaja on vasurille painajainen.
    Olen samaa mieltä myös siitä, että maailma on ihan liikaa oikeakätisten! Englannissa on ainakin ollut kauppa vasenkätisille, alkaen oven aukaisusuunnasta. Siellä varmaan olisi yhtä aikaa hienoa ja outoa käydä. Monen asian kun on oppinut tekemään kuin oikeakätiset, niin uuden opettelu olisi varmaan todella vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks! Onko vasureille omat virkkaussilmukatkin?

      Virkkaan ja kudon, ennen tykkäsin enemmän virkkaamisesta, nykyään mieluummin kudon.

      Olen muuten käynyt siinä vasurikaupassa joskus kolmekymmentä vuotta sitten, oli vinkeä paikka :)
      Ostin ainakin muistilehtiöitä ja sakset ja ehkä jotain muutakin, mitä en enää muista.
      Purkinavaajaa en ostanut, vaikka itsestään pahoilaisesta se oikeakätinen härpäke onkin :)

      Poista
    2. En tiedä onko omat virkkaussilmukat. Mietin vaan, että kun kutoessa vasuristi silmukat nostetaan/kudotaan eri puolelta/reunasta niin josko vasurilla virkatessa pitäisi tehdä samoin? Tämä vaatisi ajatustyötä lisää eli en aio vaivautua :) Selviän ilman virkkausta.

      Poista
  4. Käsityöopetrauma osa 2. Kun teininä yritin ommella jotain mekkoa itselleni, niin ope sanoi että jos mun reidestä leikkais palat (ne ratsastushousujutut) niin kroppa olis paljon parempi ja helpompi vaatettaa. Näin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei voi olla totta, tökeröä opettajalta. Opet on kyllä vähän turhan paljosta vastuussa.
      Sitä paitsi, eikös käsitöiden tekemisen idea ole juuri se, että voi tehdä nimenomaan itselleen sopivia asioita, että pääsee eroon valtavirran muotista jos haluaa.

      Poista
  5. Muistan kyllä, että käsityön opettajalle tuli hiki, kun aloitettiin kutomaan ja hän kysyi, onko luokassa vasenkätisiä. Minun pahimmat vasenkätinen koulussa -traumani liittyvät kuitenkin kirjoittamiseen ja kitaran soittoon. Ekan luokan alussa opettaja halusi välttämättä minun opettelevan kirjoittamisen oikealla kädellä (Ja olen siis samaa ikäluokkaa kanssasi!). Perusteluista on jotenkin jäänyt mieleen se opettajalle koituva opettamisen hankaluus. Käsityötunnilla opettaja edes näytti ja opasti kaikka samalla tavalla ja oli joku edellytys oppia, jos osasi matkia liikettä ja tekniikka sai olla luova (ja minulla on, heilutan molempia käsiä kutoessa). Musiikin opettaja taas antoi sen kitaran tavallaan väärinpäin meille vasureille: kielet olivat oikeakätisen soittajan järjestyksessä, mutta kaula osoitti vasemmalle ja kieliä piti painaa vasurilla. Sitten olisi pitänyt seurata niiden oikeakätisten kanssa samassa rytmissä sormien liikkeitä paitsi että vasurina piti osata kääntää se liike samalla peilikuvaksi, koska ne kielet olivat väärinpäin. Meillä kyllä taisi olla yksi vasurivitetty kitarakin, mutta hävisin nopeudessa sille luokan toiselle vasurille. Tämä on ehkä pahempi trauma kuin tuo kirjoittaminen :D Ja se, että kukaan todellakaan edes yrittänyt opettaa virkkausta, ei tunnu yhtään pahalle. -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi olla totta tuokaan, tuo kirjoittamisjuttu! Saitko lopulta opetella vasenkätisesti?
      Tuollainen vaivalloisuuteen vetoaminen on kertakaikkisen laiskaa opettajalta: hänen tehtävänsä on osata opettaa kaikenlaisia erilaisia oppijoita. (ja kirjoittamistakin on aika vaivatonta oikeasti opetella kummallakin kädellä.)
      Meidän ekaluokan ope oli jotenkin hyvällä tavalla tinkimätön käsialan opettaja, osasi näyttää kynäotteen ja ohjata eteenpäin. Muistan että hän piti todella tärkeänä sitä, että kirjoitus kallistuu kauniisti oikeaan suuntaan, ja että vasuri ei lähde kirjoittamaan yläkautta, vaan rivin päältä. (tai en oikein osaa selittää, mutta moni vasuri näyttää kirjoittavan jotenkin hankalasti rivin yläpuolelta.) Sotkuista kyllä on minun kirjoittamiseni, ellen pidä paperia kirjoitetun tekstin päällä - käsi laahaa kirjoituksen päällä ja jos kirjoittaa lyijykynällä tai muste kuivuu hitaasti, tulee kaaos. Nykyisellään arvostan erityisen paljon aivan tiettyjä kynämerkkejä, joissa on hyvä, nopeasti kuivuva muste.

      Mä yritin joskus omatoimisesti opetella kitaransoittoa. Opin soittamaan pari ekaa tahtia näppäilemällä "Yksi haamu oli Marjaanan ovella" kummallakin kädellä. Sitten kyllästyin.
      Soittimissa olen aika lailla sitä mieltä että on mentävä valtavirran taktiikalla. Jos vaikka orkesterissa olisi yksi eripuolinen sellisti, viulisti tai huilisti, menisi koko pumppu epäjärjestykseen. Yksikseen voi tietysti sooloilla miten tykkää!

      Poista
    2. Sain opetella. Osaksi varmaan siksi, että osasin jo kirjoittaa ja oikea käsi ei vaan totellut (isompi vaiva!). Ja vaihdoin myös koulua ekan luokan puolivälissä, joten opettajan vaihdoskin auttoi. Soittimien osalta muuten yllättävän moni soitin vaatii molemmat kädet työhön, vaikkakin pääosin muotoilu edellyttää oikean käden olevan tarkempi ja se "vahvempi". Ja kitaran voi kääntää, mutta olisipa se tosiaan hassua, jos viulistien joukossa joku soittelisi toisin päin. :D -q

      Poista
  6. Muistan, kun isä kertoi mulle ihan pienenä, kuinka hänet oli 50-luvulla pakotettu opettelemaan kirjoittamaan oikealla kädellä: vasen käsi oli sidottu tuoliin kiinni, niin eipä ollut paljon muita vaihtoehtoja. Mun mielestä toi tarina oli niin kammottava (ja onhan se), että mulle on siitä jäänyt semmoinen yletön kunnioitus kaikkia vasenkätisiä kohtaan. Ajattelin varmaan lapsena, että kaikki vasurit on jotenkin onnistuneet rimpuilemaan itsensä irti niistä köysistä, vaikka toivon mukaan tommoista ei ole sitten 50-luvun enää tehty kouluissa! Mutta kulostaa kyllä, että kaikenlaisia haasteita teillä matkan varrella on ollut. Hatunnosto niistä selviämiselle!! 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. entisinä aikoina on ollut aika brutaaleja opettamisen tapoja :(
      Tiedän että isäni isommista sisaruksista ainakin pari on opetettu (=pakotettu) oikeakätisiksi, isäni on saanut kirjoittaa vasemmalla. (joku mentaalinen muutos tapahtunut sisarussarjan puolivälissä maaseudullakin...!)

      Kaiken rehellisyyden nimissä, en oikeastaan pidä vasenkätisyyttä mitenkään erityisen ongelmallisena asiana. Kun siihen koko maailman kääntämiseen tavallaan oppii ihan vauvasta asti.
      Mutta sitten kun asiaa alkaa pohtia ja maailmaa tarkastella vasurilasien läpi, niin onhan tämä yhtä taistelua ;D

      Mun jälkikasvusta 1/3 on vasureita. Ja hän on ollut sitä hyvin vahvasti ihan vauvasta asti: ensimmäinen tarttumaote tapahtui heti vasurilla.
      Olen opettanut kaikille kolmelle sekä käsitöitä että kirjoittamista, mutta olen jättänyt hienosäätämisen koululle.

      Poista
  7. Hurjia kokemuksia käsitöistä! Taivasosuus ei katoa lankakeriin neuloipa sisältä tai ulkopuolelta. Itse neulon aina ulkopuolelta, paitsi sukkia samalta kerältä. Sisäpuolen langanpään löytyminen on hyvin usein todella vaikeaa, siinä on jokin osuus välillä hukassa, kun tulee rumia ajatuksia.. Ihanaa, että nykyään lapsia kasvatetaan ilman tuollaista voimakasta aikuisen määräämistä. Vasenkätisille on ihan ohjeetkin netissä avuksi. Jokainen tehköön omalla tavallaan, käsityön jälki saa näkyä ja se on arvokasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, käsityö on käsityötä, ja siinä saa näkyä tekijänsä käsiala!

      Poista
  8. Hear hear! Nouskaa barrikadeille vasurit! Koskaan en tajunnut miten hankalaa vasurin elämä on (lähipiirissä ei sellaisia ollut) kunnes esikoiseni 4kk iässä alkoi tarttua tavaroihin vasemmalla kädellä ja johdonmukaisesti siitä lähtien on ollut umoivasuri (varmaan sitä ennenkin, ei vaan tiedetty sitä). Ei ole oppinut kutomaan (tosin on poikapuolinen niin ei nyt ollut innostustakaan), kaikki tekeminen on vaikeampaa kuin oikeakötisellä. Vasenkätisten kakkulapiota hän on jo monta vuotta kaipaillut. Kaiken huippu oli kun ala-asteen vanhempainvartissa kundi sai vähän tiukkaa palautetta 'aiotki suorittaa koko koulun vasemmalla kädellä?'. Onneksi opettaja ei kuullut vastausta 😅. Tsemppiä teille kaikille jaa sympatiaa ainakin sata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sitä vanhempana onkin vähän ihmeissään, jos perheeseen putkahtaa kaikkien aikojen ensimmäinen vasuri :)
      Meillä tuo kätisyys tuntuu olevan suvussa (perheessä?) kulkevaa sorttia, ympäriltä on aina löytynyt vertaisia.

      Poista