käsityö- ja kätisyyskriizi

 Päätin opetella huvikseni kutomaan kirjoneuletta, kun nuo kaarrokepaidat ovat kovasti muodissa.

Uusia tekniikoita opiskellessani ja erityisesti lankoja keriessäni kaikki alakoulun kolmannen ja neljännen luokan käsityötraumat iskivät tuhannen voimalla pieneen sieluuni.

1. Miksi helkkarissa lankakerä kuuluu aloittaa sisältä, ei päältä?
En muista mikä kirous uhkaa ihmistä, joka erehtyy käyttämään kätevästi kerän päältä löytyvää langanpäätä, mutta jotain hirvittävänkamalankammottavaa sille poloiselle oli tapahtuva. Taivasosuus varmaan meni ainakin.

sisäkerän anatomia
missä on pää, kysyn vaan?
nimim. taivaspaikkaa vailla

2. Ihan erityisesti mietin sitä, kun meidän käsityöope oli käsityöope.
Tai oletettavasti ainakin käsitöihin erikoistunut luokanope, kun alakoulussa kerran oli opettamassa. Luultavasti ja kaiken järjen mukaan hänellä oli sekä alkuopetuksen tai alakouluopetuksen ja käsitöiden pedagogista pätevyyttä. 
Niin miksi helkkarissa ja miten ihmeessä hän ei osannut opettaa vasenkätiselle lapselle virkkaamista tai kutomistakaan sen puoleen?
Muistan että hän pisti minut virkkukoukun kanssa peilin eteen seisomaan ja sanoi että opettele siinä. 
Siis ihan oikeasti?
Se oli minusta silloin ja on edelleen aivan käsittämätöntä. Vasurina oleminen ei ole peilin edessä olemista.
Jos hän oli käsitöiden ammattilainen, hänen olisi pitänyt osata asia.
Jos hän oli luokanopettaja, vielä suuremmalla syyllä hänen olisi pitänyt osata asia, koska hänen olisi pitänyt osata opettaa minulle myös oikea kynäasento ja kirjainten kirjoittaminen. oikeaan kynäasentoon ja kirjoituskaltevuuteen minut oikein näppärästi opetti ekaluokan opettajani, en kirjoita sillä tavalla oudosti yläkautta kuin monet vasurit, vaan oikein kauniisti.
Kutomisen suhteen opettaja väitti että vasurit voivat kutoa ihan niin kuin oikeakätiset ja jotenkin sen silloin hyväksyin kun kutomista tehdään kaksin käsin.
Sittemmin olen kuullut että vasureille on olemassa oma suuntansa ja myös testasin sitä, mutta olin siinä vaiheessa jo niin aivopesty oikeakätisten ylivertaisuuteen, että jatkoin kudontaa sillä tavoin kun olin sen oppinut.
Virkkaamisen minulle opetti oikeakätinen äitini - joka ei kylläkään ilmeisesti muista sitä. 
Olin itse kerran tilanteessa, jossa jouduin opettamaan alakouluikäisiä virkkaamaan, ja opettelin tekemään sen kummallakin kädellä.
Minun holtittomalla motoriikallani asian opetteleminen vei välitunnin verran.
Eikö se muinoinen alakoulun käsityöope viitsinyt /jaksanut /kyennyt sen vertaa keskittymään opetettavaan aineeseensa että olisi perustekniikan opetellut molemmin puolin?

3. Edelleen mietin sitä samaa opettajaa. Paitsi että lankakeräni ovat liian tiukkoja, myös työasentoni ja tapani heilutella puikkeleita kutoessa oli holtittoman laaja. Koska sokeat pienet lapset osaavat kutoa pienin sievin liikkein, pitäisi minun (joka siis yhdeksänvuotiaana työskentelin minulle luonnottomaan suuntaan, kokonaan uuden ja vastaoppimani lajin, kutomisen, kanssa) kyetä samaan. 
Kun nyt olen työläästi nykertänyt eteenpäin elämäni ensimmäistä kirjoneuletta, kuulen jatkuvasti korvissani opettajan puolisoimaavan pienet sokeat lapsukaiset (vaihtoehtoisesti tähän voi laittaa myös afrikkalaiset nälkäänäkevät lapset!) jotka suoriutuvat työstään paitsi vähemmän holtittomasti, myös pienemmällä energiamäärällä ja saavat aikaan kauniimpaa jälkeä.

...ja näillä eväillä olisi pitänyt innostua käsitöiden tekemisestä?

liian tiukkoja keriä

Eikä edes aloiteta kaikista liikunnanopettajien aiheuttamista traumoista, joista osa liittyy siihen kun on vasuri. Liikunnassakin on nimittäin aika monia juttuja, joita tehdään toispuolisesti ja jotka vasurina on joutunut opettelemaan jotenkuten tai jäänyt tyystin vaille opetusta ja opettaja on olettanut että sen vaan jotenkin hups! oppii tuosta noin. ei opi, tällaisella motoriikalla.

olen muutamaan kertaan elämässäni yrittänyt harrastaa tanssia. minulla on kroonisesti se ongelma että en pysty aloittamaan oikealla jalalla. en vain pysty. 

...ei paljoa innosta liikuntakaan muuta kuin sellaiset jutut joita tehdään yhtäaikaa molemmasti.

Ja nyt kun olen kirjoittanut näin pitkälle, olen tullut siihen tulokseen että kuulun sorrettuun vähemmistökansanosaan ja voin ruveta pahoittamaan mieleni monista asioista.

Ihan liikaa on maailma oikakätisille ja -jalkaisille tarkoitettu eikä yhtään meille tavallisille vasureille.
 #oikeuksiavasureillemyös

pienet sokeat lapsukaisetkin pystyvät parempaan