multihuipennus

Lehtorin kollega puolisoineen oli taannoin aikeissa lähteä matkustelemaan. Eivät sitten lähteneet, koska kiertävä kulkutauti yltyi juuri sopivasti.
Siirsivät matkansa kesään.

 

Kollega oli Lehtorille ehdottanut että lähtekää tekin, meidän kanssa vaikka.

Minä olin että joojoo ja entiiä ja lomaakin on kamalan vähän, että haluanko käyttää sen kaiken vähän heti kesän aluksi.

Yhtenä päivänä minulla oli sähköpostissani lentoliput sinne ja takaisin.
Ja kohta sen perään linkki hotelliin.

Lehtori on välillä semmoinen. 

No, minähän melkein vähän jo innostuin asiasta.
Kuvittelin itseni lomalle nauttimaan ruuasta ja juomasta ja olemisesta ja innostuin vähän enemmänkin.
Ja onhan se mukava ajatella sitäkin, että kavereiden kanssa.
Jos vaikka näkisi ja kokisi kaikenlaista uutta.

Sitten innostuin jo niin paljon että aloin leuhkia asiasta nuorisollekin.
Että ollaankin lähdössä isän ja K:n ja L:n kanssa kesällä vähän matkustelemaan.

Siihen leuhkimiseen yksi nuorisosta: Ai K:n ja L:n kanssa, matkalle? Toi on niin täydellinen keski-ikäisyyden multihuipentuma!

*

Sillähän ei ole mitään väliä että nuori itse on lähdössä kaverinsa tai kavereidensa kanssa johonkin reissuun.
Ei toki.
Matkamme tuomittiin keski-ikäisyyden multihuipentumaksi, koska olemme menossa pariskuntamatkalle.
Sikäli kuin ymmärsin, olemme vain vaaksan päässä totaalikuolosta eli mätsäävistä tuulipuvuista.
Jee.

ei olisi multihuipentumaa, jos Lehtori ihan kaksin lähtisi kollegansa kanssa. Tai tämän puolison.
Jo se, että me Lehtorin kanssa matkailemme, alkaa hipoa huolestuttavalla tavalla keski-ikäisyyttä, ja kaikenlainen pariskuntaoleilu on ehdottomasti arveluttavan ikäloppua.
lieventäväksi asianhaaraksi ei katsottu edes sitä, että olen tässä kombossa täysin ulkopuolinen. On Lehtori ja kollegansa, ja toisaalta Lehtori ja entinen koulukaverinsa. (kyllä, tämä on liian pieni kaupunki!) ja sitten olen minä, joka ei ole kollega eikä koulukaveri.

ajattelin mennä peiton alle mököttämään koko päiväksi koska olen multihuipentunut.