Annukalta ❤️
Kolme asiaa joiden tekemistä olen lykännyt
Keittiön
järjestely - joulun ympärillä nuorisoa pyöri nurkissa, osa pidemmän,
osa lyhyemmän aikaa. Samasta syystä keittiöön ladattiin erikoisherkkuja
ja ylenpalttista ruokavarastoa. Keittiön kaapit tursuilevat, työtaso
pursuilee ja kaikki on kotoisassa ruuhkavuosikaaoksessa.
Tavoitteni on kuluvan vuoden aikana opetella elämään kuin aikuinen ihminen, asiallisesti. olen joskus aiemminkin, jopa ruuhkavuosina, pystynyt siihen että keittiö ei muistuta räjäytystyömaata
Kylpyhuoneen kaapin järjestely - kaiketi vähän samasta syystä myös kylpyhuoneen kaapin sisältö on levittäytymässä koko lähitienoille. Kun ollaan menossa saunaan, laudeliinat ovat kateissa. Kun tarvitaan puhdasta keittiöpyyhettä, ne ovat kateissa. Ja käsipyyhkeet myös. Kadonneiden pyykkien juurisyy on siinä, että minä kyllä keksin pyyhkeille paikat, mutta Lehtori vastaa pyykkien kaapittamisesta eikä tiedä niitä paikkoja. Ja lisäksi hän on totaalisen sokea sille, mikä kankainen tuote on laudeliina, mikä keittiöpyyhe ja mikä käsipyyhe. Ilmeisesti kyseessä on urbaani heikkonäköisyyden alalaljike, tekstiilisokeus. Se häiritsee minua vain silloin kun käsipyyhkeestä meinaa tulla laudeliina, ei muulloin.
Takahuoneen kaappien järjestely - nämä kaapit
ovat samassa tilassa kuin kylpyhuoneen kaappi. Minä keksin tavaroille
paikkoja, ja Lehtori - tekstiilisokeudesta kärsien - kaapittaa niitä.
Ilmeisesti meidän olisi syytä tarkastella pyykkihuollon prosessia
uusiksi. On nimittäin aivan turhaa kirjoittaa koriin kaunista lappua,
jossa lukee lasten lakanoita, jos kaapittaja ei erota lakanaa verhoista.
Harmillisesti
tiedostan myös että tämä sokeuden alalaji on ilmeisesti perinnöllinen
ja epäilen että se on siirtynyt osaan jälkikasvustamme. Ennakoin
parisuhdekriizejä nuorison tulevaisuudessa, koska kaikki eivät ole yhä
kevytmielisiä tällaisten asioiden suhteen kuin minä. Asia harmittaa
minua vain vähän ja melko harvoin, oikeastaan vain siinä laudeliinojen
kohdalla, koska se vaatii minulta tarkkaavaisuutta, kaiken muun voi aina
oikoa ja korjata.
Bonusasia: pitäsi palauttaa takaisin iltavenyttely. Se jäi minulta syksyllä koulutusjaksolle yhdelle urheiluopistolle. Olin muutaman päivän mittaisessa koulutuksessa ja ilmeisesti unohdin pakata paluumatkalle mukaan iltavenyttelyni. Alkaa tuntua kropassa.
Kolme asiaa, joita kaipaan
tämä on vaikea kohta, kaipaanko erityisesti jotain?
Läsnäolemisen ja rauhoittumisen tunnetta - sitä että teen keskittyneesti mitä milloinkin teen.
Miksi sunnuntait ovat niin tylsiä päiviä? Koska en ole läsnä siinä hetkessä, vaan mietin tulevaa viikkoa.
En ehkä oikeastaan kaipaa erityisesti mitään.
Kolme asiaa jotka olen pannut merkille
Talitipuset
laulelevat jo!
Yhdessä paikassa työmatkan varrella on joku
varhaisheränneiden talitipusten keskittymä, sieltä huudellaan kovasti jo
ti-ty! Viime - vaiko edellis? - talvena huomasin, että tässä meidän kulmilla tipuset ovat ruvenneet laulamaa tii-ty-ty, kaupungin keskustassa kuulin jopa perinteisen ti-ti-tyyn mutta työmaan tuntumassa vedetään lyhyemmällä murteella ti-ty.
Paleleminen
on loppunut.
Minua vaivaa joka syksy infernaalinen paleleminen,
erityisesti iltaisin. Viime syksynä se alkoi aikaisin ja oli
poikkeuksellisen paha. Oli jopa kolmen pyjaman iltoja. Yhtäkkiä aika
lähellä joulua huomasin että paleleminen on loppunut näin on käynyt aiempinakin vuosina ja ei, huonelämpö ei muutu yllättäen lämpimämmäksi.
Jostain syystä talvipäivänseisauksen tuntumassa huomaan että
paleleminen on ohi, ja tarvitsen vain harvoin alkuyöstä edes
lisäpeittoa. Samoihin aikoihin laitan yleensä kirkasvalon pois.
Uimakunto
on parantunut e-kor-tasolle.
Kun koronavuosina halli oli tämän tästä
kiinni ja ties mitä kaikkea, en käynyt pariin vuoteen mitenkään
säännöllisesti uimassa. Nyt alkusyksystä kun uimahallista oli taas
tullut osa arkeani, huomasin että kyllä on kunto huonontunut ja tahti
hiipunut. Vihdoinkin on alkanut tuntua siltä, että pysyn taas pinnalla
ja etenenkin.
Bonushuomio: kurkku eväsleivän päällä tai välissä
voi maistua hyvältä. Minulla on ollut aikamoisia hankaluuksia leivän ja
kurkun yhdistämisen kanssa koostumus, maku, ihan kaikki.
Viime aikoina kurkku eväsleivän välissä on ollut yllättävän kiva juttu.
Sekä mauste- että tavallinen. Välillä teen kotonakin ylimääräisen
voileivän ihan siitä ilosta. Ihan niin pitkällä en vielä ole, että aamu- tai iltapalaleipään kuuluisi kurkkua.
Kolme asiaa jotka tekevät minut iloiseksi
Arjen
jäsentyminen.
Maailmassa ja kotiympyröissä alkaa koko ajan enemmän ja
enemmän tuntua siltä että pandemiapoikkeusvuodet ovat ohi. Uskaltaa
suunnitella. Uskaltaa luoda rutiineja. Uskaltaa tehdä asioita.
Nautin
ja iloitsen uimisesta. Siitä että voi mennä suhteellisen huoleti
teatteriin tai museoon tai ainakin suunnitella sellaisia käyntejä.
Ravintoloista.
Arjen jäsentyminen.
Kotipesä on tyhjentymässä.
Tämä yhdistettynä koronavuosiin on sekoittanut aika lailla arjen
kuvioita. Alan löytää liikunnan, lukemisen ja muut omat jutut mukavasti
arkeeni. Illat työiltoja lukuunottamatta tuntuvat palauttavilta, maadottavilta, rentouttavilta. Tuntuu siltä että on aikaa.
Päivien valostuminen.
Bonusasia: löysin loppuvuodesta pari kivaa tunikamallia ja olen päässyt pääsääntöisesti eroon hupparilookista.
Minulla
on arkikäytössä kaksi kivaa tunikaa, viikonloppurientoihin kolmas ja
sitten on vapaapäivien lempipaita ja pari varavaatetta arkeen.
Kolme asiaa joita suosittelen
Kokeile joskus jotain uutta, erilaista, tavallisuudesta poikkeavaa.
Jos et ole penkkiurheilija, mene mielenkiinnosta katsomaan joku peli tai urheilutapahtumaan paikan päälle koris on uskomattoman nopeatempoinen laji! tai mene sporttibaariin.
Jos et ole museotyyppi, mene museoon pelimuseo Vapriikissa!.
Jos et ole koskaan kokeillut frisbeegolfia, kokeile! mutta älä heitä kiekkoa seuralaisen ohimoon siitä tulee noottia koko loppuikäsi.
Maista mielestäsi kummallista ruokaa en tykkää sushista, en vieläkään.
Tai aja bussilla keskustaan ja jatka kävellen summanmutikassa.
Tai kokkaa erilaisesti, kokeile uutta reseptiä, tee voita, viiliä tai jogurttia.
Ole avoin elämälle ja asioille. voisin itse olla enemmänkin
Pidä huolta verenpaineestasi. Mittaa aika ajoin ja hoida jos näyttää nousevan.
Tee
jotain luovaa. Kirjoita, piirrä, ompele, kudo, maalaa - mitä tahansa.
Lopputuloksella ei ole väliä, unohda itsekriittisyys. Tee jotain luovaa
mahdollisimman usein.
Bonussuositus: pidä välillä taukoa netistä. uskomattoman vaikeaa, lähes mahdotonta, mutta tekee hyvää
Kolme asiaa jotka haluan tehdä pian
Kokeilla
taas kerran, onnistuisiko lenkkeily.
Viime keväänä pääsin aika hyvään
alkuun, vaikka matkat pysyivät tosi lyhkäsinä. Sitten tapahtui jotain ja
lenksat unohtuivat.
Päättää lataanko bussikortin vielä kesäkuun
alkuun asti.
Yleensä olen laittanut bussikortin pois kun pyöräilykausi
alkaa. Nyt olen huomannut että kausikortti antaa minulle huomattavan
vapauden tunteen. Miksi kahlitsisin itseni lähiöön pyörän varaan, jos
saan elämääni enemmän aktiviteettia ja iloa pitämällä bussikortin
voimassa? Pääsen kirjastoon ja uimaan ja vaikka mihin vähemmällä
vaivalla. Vaikka olisihan se pyöräileminen minulle hyväksi. haluan pian
ratkaista tämän sisäisen ristiriidan: pyörällä vai bussilla?
Kutoa
valmiiksi sellaisen työn jonka lankoihin olin tosi pettynyt.
Ostin
mielestäni kivat langat, mutta etenevässä neuleessa ne eivät olleetkaan
onnistunut valinta. Harmittaa. Työ jäkittää, en aloita uutta ennen kuin
tämä riiviö on valmis.
tämä väri ei toimi haluamallani tavalla, grr |
Haastan:
rva Kepponen
Taru
Pinkki
Piti jo jossain kohtaa miettiä, että luenko sittenkin kenties oman elämäni kuvausta vai kirjoittiko Marika tämän. Niin paljon samaa (ja toki myös erilaista) ja omasta mielestäni just sellaista arkisen mukavaa. Samaan aikaan ihan tavallista, mutta kuitenkin erityistä.
VastaaPoistaTulin tosi iloiseksi tästä sun tekstistä.
Ja vertaistukea tuli myös tuosta tekstiilisokeudesta, joka meillä ei rajoitu pelkästään siihen, vaan on sellaista miehistä yleissokeutta :). Ei tarkoituksellista kylläkään, mutta olen tullut siihen tulokseen, että miehet ei ihan oikeasti näe sitä mitä me nähdään. Kysyn aina erikseen vaikkapa, että "Huomasitko sen kivan suuren kukkasen / lyhdyn tms. ulko-oven vieressä?", johon varma vastaus on "En huomannut, mutta tartteekin käydä katsomassa". Eli ihan oikeasti mies pystyy kävelemään sellaisten asioiden ohi, joiden parissa itse on puuhannut tovin jos toisenkin ja laittanut koko sydämensä peliin sen suhteen, että on aina kiva tulla kotiin, kun ulko-ovella on jotain nättiä.
Ja vielä tuli mieleen se, että meillä oli aikanaan talossa tasan kaksi isoa mattoa, toinen olkkarissa ja toinen keittiössä. Mutta jos mies haki ne tuulettumasta, kysyi joka ikinen kerta, kumpi kuuluu kumpaan ja jos ei kysynyt, keittiön matto löytyi olkkarista ja päinvastoin.
Ja jos sängyn vieressä on lampaantaljat, niin mun mielestä on itsestäänselvää, että lampaiden (entiset) päät on samassa suunnassa kuin nukkujien päät, mutta miehen mielestä ilmeisesti ei :D.
Kiva, maadoittava hyväntuulen postaus <3
<3!
PoistaVoi tosiaan olla että tekstiilisokeus onkin jotain laajempaa yleissisustuksellista sokeutta. Meillä kyllä tuo tekstiiliosuus on hallitsevin ;)
Kuulostaa siltä että asiat sujuvat mukavasti (mitä nyt lykätyt asiat sekoittavat välillä arkea. Kurkkua voileivällä tuntuu tutulta sillä tavalla, että minä osaan syödä kurkkuvoileipää vain kesäisin, muulloin se tuntuu omituisen kylmältä tms.
VastaaPoistaSun suositukset on hyviä, nappaan sieltä mukaani ainakin tuo aja bussilla jonnekin ja jatka kävellen satunnaiseen suuntaan. Tuolla tavalla voi löytää uusia kivoja paikkoja :)
Ikävää, ettei tuo kivanvärinen lanka tottele sinua!
Odotan kuulevani bussiseikkailuista :)
PoistaSä olit vastaillut niin kivasti ja kiinnostavasti että rima on kyllä kovin korkealla. Yritän tarttua tällaiseen. Nyt lähinnä ihailen sun ajatuksia. Etenkin noi uudet asiat!
VastaaPoistamielenkiinnolla odotan!
Poista