Lokakuun luetut

 Monenlaista luettavaa ollut lokakuussa. Lomareissulla luin vähemmän kuin kuvittelin, mutta yleisesti ottaen lokakuu on ollut lukukuu. Minusta tuntui koko ajan ettei lukeminen etene, mutta aika paljon olen silti lukenut.

Suositus Helena Juntusen elämäntarinalle, Beth Morreyn Delphine Jonesille, Heikki Hietalan Tuhkille ja Tiina Forsmanin Annikki Nissiselle.

Kuukauden luetut loppukuusta kuun alkuun alla, ja koko vuoden luetut TÄSSÄ

Tuomas Rimpiläinen: Viking Sallyn veriteko.  Uskaltauduin lukemaan true crimea; asiallinen, tutkintamateriaaliin perustuva kuvaus kesän 1987 veriteoista Viking Sallylla. Oikein lukukelpoinen kirja.

 

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen sydänkesä. Jatkan kesäseikkailujani Jylhäsalmella. Tämä kirja vaikutti tutulta suunnilleen puoliväliin asti, olen ehkä joskus aloittanut, mutta en päässyt loppuun asti. Maiju ja Henna raivaavat suvun vanhaa taloa ja tilaa, perikunta aikoo myydä talon. Vaan Jylhäsalmi vie mennessään: tulee soittokeikkoja, tulee jylhäsalmelaisia ja taustatarinana kulkee venäläisen sotavangin kertomus. (luultavasti tämä taustatarina on syy, jonka takia kirja on jäänyt kesken. Jylhäsalmi toimii paremmin vain yhdessä ajassa) Letkeää kesäistä stressivapaata lukemista, mukava yhden vapaapäivän kirja.

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella. Pääsin loman tietämillä Jylhäsalmi-sarjan makuun. Yksi osa piti jättää kesken, kun ei vain käynnistynyt, mutta tässä kirjassa pääsin taas kiinni suomalaiseen kesään ja savolaiseen maaseutuun. Lomautetuksi joutunut Emppu tulee kotinurkille keräämään voimia, lapsenvahdiksi, pois kaupunkikuvioista...ja kuinka käykäään? Niin suloista kotimaista maaseuturomantiikkaa, sulostuttaa syksyä ja lieventää stressiä. Ei ehkä suurta kirjallisuutta, mutta niin oivallista viluiseen iltaan (tai aamuun).

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan. Kirja on alunperin ilmestynyt 2012. Kertakaikkisen hykerryttävä cozy crime! Suunnilleen kuusikymppinen, kaikkitietävä kalatiskin myyjä Annikki Nissinen osuu sauvakävelyllään parkkipaikalle, jonne hylätystä autosta hän löytää ruumiin. Annikki - suuri dekkareiden, rikossarjojen ja -elokuvien fani - epäilee että poliisi ei kykene rikosta ratkaisemaan, siispä Annikki tarttuu toimeen. Etsiväkumppaniksi hänelle ajautuu murhatun työpaikalla siivojana toimiva inkeriläistaustainen Helmi. Siinä missä Annikki työntää johtolankavyyhtiä kohti vääjäämätöntä murhan ratkeamista - Annikkihan itsestään selvästi tietää, kuka murhaaja on -  Helmi jarruttelee ja on sitä mieltä, että todistusaineistoa pitäisi toimittaa myös poliisille. Hyväntuulinen, hykerryttävä, lystikäs - ja äänikirjalla loistava lukija (Jaana Saarinen; kuulosti ihan Annikilta)! Aivan silmissäni näin topakan Annikin ja tämän kaikkitietävän täydellisen tietämättömyyden ja Helmin siperianpelkoisen vetäytyväisyyden.  Hyvänmielen kirjallisuutta. Äänikirja.

Tuija Lehtinen: Rakkaus sotkee suunnitelmat. Lehtisen kioskikirjatuotantoa 1980-luvun alusta. Todella kökkö ja kummallinen pikkukertomus Satumarjasta, joka tätinsä kanssa perustaa antikan pikkukaupunkiin. Tarinassa ei oikein ollut juonta ja henkilöt höntyilivät aivan mitä sattui. Sieluun sattui tämän lukeminen, mutta luin koska olin utelias, ja luin loppuun koska kirja oli todella lyhkäinen; lukaisin sen ruokaa laittaessani, syödessäni ja sen päälle hetken istuskellessani. E-kirja.

 

Helena Juntunen - Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän - oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita. Aivan henkeäsalpaava lukukokemus: säemuotoinen elämään hyökkäävä, pompahteleva ja intiimi ryöpsähdys muisteluksia elämästä ja uralta. En meinannut hennoa jättää kesken, luin siis liki yhdeltä istumalta (johtuu säemuotoisuudesta, pelkään että en pääse enää uudelleen imuun mukaan). Lue tämä! E-kirja.

 

Enni Mustonen: Vasikantanssi. Suloista, vähän jo vanhaa maalaisromantiikkaa 1980-luvulta. Tämän kirjan tahdissa olen torkkunut öitä ja vähän auringossa rannallakin. Yksi Mustos-suosikkejani jostain ajalta ennen vuosituhannen vaihdetta. Äänikirja.

 

 Aino Huilaja: Paluumatkalla. Lisää pakuelämää, mutta jotenkin mukavalla tavalla häilyvämmin, inhimillisemmin. Pitäisikö tehdä "oikeita töitä", ja mitä ne voisivat olla? Mikä on suunta, voiko pakettiautossa asua? Sympaattinen pieni paluumatka pakuun - tykkäsin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. E-kirja.

 

 Kirsi Pehkonen: Uutta elämää Jylhäsalmi. Jylhäsalmi-sarja on aina välillä kolkutellut lukunurkissani, jonkun osan olen lukenutkin. Parin kirjan verran lähti matkalukemiseksi. Tässä osassa Inkeri palaa kotikonnuille tekemään kesäeläinlääkärin hommia. Ja lymyileekö Jylhäsalmen maisemissa SuPon agentti? Sympaattista kotimaista maaseuturomantiikkaa, kesä, hyvää mieltä ja järvimaisemia. Rentouttavaa luettavaa, luultavasti luen jatkossa Jylhäsalmea vähän aktiivisemminkin, toimii oikein hyvin sielun rentouttajana.

 

Hanna Velling: Siivousta ja sydämen asioita. Suvi rakastaa siivoamista, ja päätyy perustamaan oman siivousfirman. Vaan miten käy, kun asiakkaiden elämät alkavat sotkeutua Suvin elämään? Pysyykö firma pystyssä. Kepeä kotimainen hyvänmielen kirja. 

 

Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa. Ihana-ihana kirja jämähtämisestä ja ryhtymisestä! Delphine on juuttunut omaan pieneen ympyräänsä, surkeaan työpaikkaan, masentuneesta isästä huolehtimiseen, lapsen asioista murehtimiseen - kunnes jotenkin elämän suunta saattaisi alkaa kääntyä. Se vaatii rohkeutta tarkastella menneisyyttä ja luottaa tulevaan, ottaa askeleita vaikka tulevasta ei olekaan varmuutta. Ihana-ihana-ihana! Luin melkein kertaistumalta (en torkkunut niin paljoa aurinkotuolissa, luin vain!)

 

 Mhairi McFarlane: Meidän kesken. Kaveripiiri viettää mökkiviikonloppua katsomalla pilotin Joen uudesta televisiosarjasta. Tyttöystävä Roisin kauhistuu: sarja paljastaa hänen ja koko kaveripiirin salaisuuksia, mässäilee niillä suorastaan. Vanha kaveriporukka natisee liitoksissaan samassa tahdissa kuin Roisinin ja Joen parisuhde. Kirja oli lievä pettymys. Olin ajatellut korkata ihanan lomani tämän kirjan tahdissa, mutta putoilin tavan takaa kärryiltä. (luultavasti jatkuvilla päivänokosilla rannalla aurinkotuolissa oli jotain tekemistä keskittymisen kanssa?). Tykkäsin kyllä, kirja oli ihan ok, mutta ei lähtenyt tällä lukemalla lentoon samalla tavalla kuin aiemmat McFarlanet.  

 

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. On ollut vähän työstressiä. Silloin otan aina yöpöydälleni jotain takuuvarmaa lohtulukemista. Asioita jos mikä on sellaista. Kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hyvin!

 

Heikki Hietala: Tuhkat. Pekka Haarakosken isä soittaa Malagasta ja pyytää Pekan käymään, on vähän selviteltäviä asioita. Huono isäsuhde ja yleinen kyynisyys viivästyttävät Pekan lähtöä, mutta hän pääsee kuitenkin matkaan. Perillä Malagassa onkin edessä enää pesän selvittely ja isältä kesken jäänyt Rojekti. Isän toimet eivät aivan kestä päivänvaloa, niistä syyttäjänä työskentelevä Pekka kärsii. Ja isä vaikuttaa muutenkin kovin erilaiselta ystävien muistoissa kuin Pekan lapsuuden muistikuvissa. Koko Euroopan ylle levinnyt tuhkapilvi viivyttää Pekkaa ensin Malagassa, ja pakottaa hänet lopulta junamatkalle uurna kainalossaan läpi Euroopan. Aivan kertakaikkisen mainio roadtrip itseen, perheeseen, sukuun, halki Euroopan ja sotavuosien historian. Hyrisin, naurahtelin, odotin aina seuraavaa käännettä - ja tykkäsin aivan valtavan paljon äänikirjan lukijasta (Jukka Pitkänen). Niitä kirjoja, joiden toivoisi jatkuvan suunnilleen ikuisesti: hauska, vähän kyyninen, yllättävä, syvällinen, kepeä. Erityisen lämmin suositus tälle! Äänikirja.

Kristin Emilsson: Kesäloma Julian tyyliin. Kesälomaan kohdistuvat odotukset ja erilaiset toiveet törmäyttävät Julian ja Petterin ajatusmaailmoja: toinen haaveilee kesästä kaupungissa, kaikessa rauhassa, toiselle tärkeää on romanttinen rauha ja suhteen vahvistuminen. Gotlantilaiset ystävät edesottamuksineen sekoittavat pakkaa entisestään. Vähän sekavasti höntyilevä hyvänmielen kertomus. Kyllähän tämän luki, mutta ei se mitään suurta viihdekirjallisuutta ole. Kirja on itsenäinen jatko-osa Joululle Julian tyyliin, ja olin jo täydellisesti unohtanut kaikki hahmot. Voisi olla letkeää luettavaa lomalla riippumatossa tai rannalla. 

 Mari Kurkiniitty: Kamalan ihana elämä maalla. Lisää oman unelmatalon rakentamista ja kunnostamista maaseudulla. Pirstaleinen ja hajanainen teos siitä kuinka unelmasta voi tulla välillä todellinen riippakivi. E-kirja.

Jyrki Vuori: Turun linnantonttu ja kaupungin kaatajat. Välipalana yksi lapsuuden lempparikirjoista. 1980-luvun Turkuun sijoittuvassa kertomuksessa tontut pelastavat Käsityöläismuseon (elää ja voi hyvin, on kehittynyt koko ajan edukseen), ovat vaikuttamassa Myllysillan vajoamiseen (vajosi. Rakennettiin kertaalleen uusiksi) ja pohtivat, mitä pitäisi tehdä Puolalanmäen alle tulevan parkkiluolaston suhteen (se rakennettiin!). Päädyin kirjaan ihan omituista reittiä: sisko luetteli puhelimessa kaikenmoisia sieniä, ja yhtäkkiä muistin että tontuilla on sieniin liittyvä kippistysloru: Känsätuhkelo ja korvasieni, nyt otetaan kulaus pieni! Kesti hetken muistella, minkälaisesta kirjasta loru oli peräisin (onko nykypäivän lastenkirjoissa tarjolla olutta kippistyslorujen siivittämänä?), vähän kauemmin kesti löytää kirjan nimi ja kirjoittaja. Muistan, että oli ihan supermetkaa kuvitella kaikki tonttujen käytävät kaupungin alle ja tonttuelämää muutenkin (halusin tulla isona tontuksi, saisi hiippailla turvallisesti. haluan vieläkin). Nykynäkövinkkelistä luettuna tarina oli vähän ohut ja nopea käänteissään mutta edelleen tiukka kannanotto turkulaisen poliittisen päätöksenteon kiemuroista. En välttämättä suosittele tätä nimenomaista kirjaa, mutta lukaisepa joskus välipalana joku sellainen kirja, josta olet suunnilleen kymmenvuotiaana tykännyt!

Elina Pulli: Tukkasurma. Päiväkodin opettaja Maaria on sairauslomalla rintasyöpähoitojen takia. Hän menee viemään sairauslomatodistusta työpaikalleen ja löytää päiväkodin johtajan Elin murhattuna. Kertomuksessa limittyvät syöpähoidot ja syövän aiheuttamat mielenmyllerrykset murhamysteeriin. Maaria on sitä mieltä, että poliisi ei rikosta pysty ratkomaan, ja hän joutessaan alkaa selvitellä, kuka voisi olla murhan takana. Hiukan kömpelösti ja harrastajamaisesti etenevä tutkimus etenee samassa tahdissa hoitojen kanssa. Hetkittäin tarinassa oli vähän liikaa juonenpäitä ja henkilöitä, enkä kuunnellessani aina ihan pysynyt kärryillä ihmisten välisistä suhteista. Vaan ratkesi rikos ja syöpähoidotkin saatiin johonkin tasannevaiheeseen. Oikein kelvollista kuunneltavaa, leppeä cozy crime. Äänikirja.

 Katariina Vuori: Juurikasvua. Jatko-osa kasviaddiktion kourissa kärvistelevän Sylvian Kasvun paikka -kertomukselle. Sylvian addiktio on vähän paremmassa vaiheessa, suhde aviomieheen epämääräinen, eron partaalla keikkuva,  ja työkaveriin Ristoon ihastus jatkuu, kun Sylvian elämään tupsahtaa Tuulikki-täti ja vanha sukutalo. Kirjassa on hauskuutta hetkittäin melkein nauruksi asti, mutta silti myös sameaa ahdistusta: Sylvian naivius ärsyttää aina välillä. Perheen sukusalaisuus ratkeaa loppusivuilla ja kaikki on taas niin hyvin - tai ehkä historia toistaa itseään. Jotenkin kiehtova ja samalla alakuloinen kertomus, oli pakko lukea suunnilleen kertaistumalta, koska en ehkä olisi kirjan pariin palannut. Tykkäsin. 

mitä ihmettä tapahtui syksyllä?
minä en osta kirjoja...

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

 

ikuisuusongelma: mitä luettavaa matkalle mukaan?