Kuuntelen Yle Areenasta podcastia entisen jengipomon elämästä.
Siinä jengissä oli ollut ensin kolme ja sitten ehkä puolitusinaa jäsentä.
Mikä jengi se semmoinen on, kysyn vaan?
Minä olen aina ajatellut että jengi on paljon. Ehkä sata tai jotain. tietysti kamalan hyvä ettei ole niin isoja pahisjengejä
Olin silti jotenkin vähän pettynyt.
Kolmen jengi kuulostaa vähän semmoiselta kuin oli lapsuuden Mustanaamio-sarjisten kerhopalstalla
Meillä on kerho.
Sen nimi on Nastamuumiot.
Siihen kuuluu Pera ja mä ja Elsku.
Me vaklataan meidän naapureita.
Siihen Mustanaamio sitten vastasi että onpa hienoa Pera ja mä ja Elsku. Teille on lähetetty kerhodiplomi ja Mustis-sormukset.
Lehtorilla ja sen kavereilla oli Nastamuumiokerho.
Kysyin että kun ne vaklasivat naapureita niin selvisikö yhtään mitään.
Lehtori oli ihan muikeana ja yritti häivyttää jotenkin että metsässä vaan leikittiin ehkä.
Ymmärsin heti että eihän salaisia nastamuumiosalaisuuksia noin vain voi paljastaa ilman että koko vaklaus menee pieleen.
Vähän oli silti pakko kysellä että selvisikö edes siellä metsässä mitään, että pussasiko joku tai jotain? Tai oliko se vaan joku metsäkerho että siankärsämöt kukkii taas?
Kuulemma ei voi kertoa, kun nastamuumiovala velvoittaa.
Ajattelin että kun kohta näen Lehtorin nastamuumiokerhokaverit makea sana! niin pistän kyllä nekin seinää vasten että mitä selvisi naapureista.
Minulla ei ollut nastamuumiokerhoa kun ei tullut sitä lehteä luin enon hyllystä joskus vaan. Mutta oli muita kerhoja.
En muista vaklattiinko naapureita mutta kerholehti oli.
Ehkä ei vaklattu kun ei semmoista olisi voinut kerholehteen kirjoittaa.
Oli varmaan joku säällisempi kerho. tai ehkä sittenkin vaklattiin, nyt kun tarkemmin ajattelen.
Meillä oli myös oma lautapeli. Kun ei ollut afrikantähteä, tein semmoisen itse. Se oli hienompi kuin oikea afrikantähti ja kaikki halusivat pelata sitä ennemmin. Siinä oli ihan hirmu paljon enemmän niitä nappuloita mitä piti kääntää ja aina oli jotain hukassa. Sitten piti tehdä uusia.
Kyllä jäävät monet paitsi jos ei ole ollut vaklauskerhoa.
Tai kerholehteä.
Tai omaa lautapeliä.
Oliko sulla kerhoja?
Meillä on ollut ties vaikka mitä kerhoja ja salaseuroja. Ollaan vakoiltu naapureita ja myös epäilyttäviä kadulla kulkijoita. En muista, että olisi mitään paljastunut. Sen muistan että irtokarkkien ostaminen ja syöminen oli myös olennainen osa kerhotoimintaa. Kerholehden pystyn melkein nokittamaan. Meillä oli projektina kirjoittaa ihan kerhokirja. Sen lähtölaukauksena oli jännittävä tapahtuma, kun löysin kadulta kellon ja kävin viemässä sen poliisilaitokselle ja siellä kysyttiin nimeni ja puhelinnumeroni. Vieläkin osaan sen lankanumeron ulkoa. Sen lisäksihän osaan vain oman numeroni. Hädän sattuessa en pysty soittamaan ilman kännykkääni mihinkään muualle kuin itselleni kännykkään. Lienen tuhoon tuomittu.
VastaaPoistakerhokirja! Wow! *mykistynyt*
PoistaMeillä oli kissakerho, joka kokoontui puussa. Sinne kiivettiin köysitikkaita pitkin (kunnes katkesivat porukan painavimman alla).
VastaaPoistaSen jälkeen siirryttiin muistaakseni kerhoilemaan yhden Tiinan kerrossänkyyn, johon sai vedettyä verhot eteen. Oli vähän niinkuin maja.
Vaklausta kyllä harrastettiin ja joskus vähän jotain kyseenalaisempiakin hommia. Mm. soitettiin lankapuhelimella naapurin kiukkuiselle rouvalle pilapuheluita ja katseltiin samalla ikkunasta kuinka vastasi puhelimeen ja elehti käsillään. Loppui, kun kertoi tietävänsä kuka soittaa ja lupasi ilmoittaa poliiseille.
Tehtiin myös kuunnelmia, joista tuli niin jännittäviä, että alkoi itseäkin siinä tehdessä pelottaa.
kissakerho! kuunnelmat!
PoistaMe kyllä joskus laulettiin kasetille, mutta kuunnelmat eivät tulleet mieleenkään.
Eivätkä pilapuhelut, oli niin kallista soittaminen.
kyllä vaklattin ihmisiä 70-luvun alussa turussa uittamolla . oli niin jännää että itseäkin välillä pelotti t : leena
VastaaPoista😁
Poistavaklaus on kyllä aika pelottavaa hommaa.
Hih - ihan ensinnä tuli mieleen Viisikko- ja 3 etsivää kirjat....
VastaaPoistaIhan bestiksiä ja tietysti sitten kahden tytön oma salaseura, joka julkaisi lehteä - vakoili ja selvitti mysteereitä varmaan kaikesta mikä liikkui, tai ei liikkunut. Myöhemmin teiniksi varttuneet etsivät alkoivat kirjoittaa oikein bestseller kirjasarjaa, Raijan ja Annelin seikkailuista... heh, se olisikin mun vuoro lähettää kirjasarja (pienet siniset vihkot) tänä vuonna sille toiselle osapuolelle... minä sain sen lahjaksi 10-vuotta sitten... pitänee ehkä lukaista ennen lähettämistään.
kirjasarja! kirjat! hatunnosto! *olen mykistynyt ihailusta*
Poista