Postausidea löytyi muutaman vuoden takaa
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus
Hei, maaliskuu! Täytyy päivittää kalenteri ajan tasalle.
Savolaisesta tuli turkulainen, täytyy muistaa onnitella!
Tämän kirjan aion lukea
Kirjastosta lainassa on A.J. Jacobsin It's all relative. Se on odottanut luetuksi tulemista jo pari kuukautta. Lukuaikapalvelun kirjahylly notkuu liitoksissaan. Kun saan yhden kirjan luettua, ja alan pohtia seuraavaa, menen kirjavinkkeihin ja annan algoritmin puhua. Lisään hyllyyni vähintään viisi uutta kiinnostavaa sen sijaan että rönyäisin hyllyn pohjalle hautautuneet.
Mutta ehdottomasti aion lukea. Kaikenlaista.
Työasia jonka aion saada valmiiksi
Näyttösuunnitelma. Tai ainakin sen tapahtumajärjestelyosio. Pitää järjestää joku juttu perheille. Ajattelin suunnitella ja toteuttaa pääsiäishommelin, semmoisella tavalla että sopii kristitylle täytyy koska teen näyttöä nimenomaan seurakuntaympäristössä ja semmoiselle joka ei niinkään perusta kristillisistä hommeleista.
Työasia jonka tiedän roikkuvan
Näyttösuunnitelma. Ainakin se loppuosa näyttösuunnitelmasta.
Minusta tämä systeemi on vähän älytön, kun nyt kumminkin ihan vain teen työtä. Se näyttö on etukäteen määritelty pariviikkoinen jonka ajalle pitää tehdä kaikenmoisia suunnitelmia siitä, miten aikoo työnsä hoitaa. Meidän täytyy suunnitella esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen liittyviä asioita, ja se on silleesti älytöntä, että välttämättä juuri näyttöjakson ajalle ei tule yhtään lasujuttua - miksi tulisikaan? - mutta olen kumminkin semmoisen tuosta jo tämän koko työjakson aikana lämpimikseni nykäissyt.
Minusta tässä oppisopimuskontekstissa pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä jotain parin viikon jaksoa.
Lausahdus josta saan energiaa arkeeni juuri nyt
Olen kamalan huono voimalauseissa. Unohdan aina että mikä on voimalauseeni. Ja muistikirjakin on ollut pitkään vaan repussa keikkumassa, en ole kirjoittanut sinnekään mitään kiinnostavaa.
Tarvitsen voimalauseen. Ehdottomasti.
Ruoka jota aion kokeilla
Jokin kasvisruoka. Kokkaan nykyään todella vähän, koska arkisin syömme todella harvoin yhdessä. Ehkä maanantaisin ja perjantaisin. Lehtori on muutamaan otteeseen toivonut linssijuttua. Ehkä sitten sitä.
Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen käyttänyt eniten aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Kukkien mullan vaihtaminen ja uudet ruukut muutamalle kasville.
Inhoan kukkamultahommeleita. IN-HO-AN. Olen ihan varma että kuolen kun kosken multaan, että se on jotenkin myrkyllistä ihmiselle ja sitten pitäisi vaihtaa vaikka kuinka monen kukan mullat.
Ja olen huolissani oliivien selviytymisestä. Niiden juuret ovat langanohuet. Ja avokadon. Se on niin omapäinen.
Olen suunnitellut ja valmistautunut mullanvaihtoon jostain tammikuun alusta varmaan. Käyn aina kaupassa tuijottamassa ruukku-multa-härpäkeosastoa, mutta en saa ostetuksi multaa enkä ruukkuja. Koska sitten kun ne on ostettu, se homma on pakko myös hoitaa.
Pitääkö altakasteluruukku salaojittaa? Minä en ole koskaan salaojittanut mitään.
Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Suhteeni lapsukaisiini. Ne ovat ihan aikuisen oikeasti aikuisia. Ja minä vaan hössötän. Pitäisi osata lopettaa hössöttäminen.
Tavoite joka on mahdollista saavuttaa
Liikunta! Olen kadottanut elämästäni kokonaan uinnin ja siihen liittyneen punttisalin. Aamuisin ei huvita nousta yhtään aikaisemmin ja töiden jälkeen ei muuten vain huvita. Josko edes välillä pääsisin uimaan, pitkästä aikaa.
Kiipeilemässä sentään olen käynyt sen pari kertaa viikossa.
Tai jos taas pääsisin kävelylle edes välillä. Tai lenksalle. Tai ihan mitä vain. Olen aivan kangistunut.
Mitä haluaisin muistaa tästä kuusta
Paastonaika alkaa. Mietin joka vuosi paastonaikaa kyllä, myös luterilaisuuteen kuuluu pääsiäis- ja joulupaasto, pääsiäisen aikaan kirkko on jo monena vuonna rohkaissut ekopaastoon. TÄSSÄ siitä tietoa ja kirkon paastokalenterin löydät TÄSTÄ.
Aika harvoin olen pystynyt paastonaikaa elämään, mutta aina se on tehnyt hyvää, jopa silloinkin kun koko paasto on jäänyt suunnilleen ajatuksen tasolle, muun elämän jalkoihin.
Jouluun valmistautuminen on kovin erilaista kuin pääsiäiseen.
Haluan muistaa keskittymisen ja hiljaisuuden liepeille rauhoittumisen.
Bonuspohdinta
Haluaisin että meillä olisi joku perheen yhteinen sunnuntailounas tai joku, mutta itsekkyydessäni en ole valmis järjestämään yhtään mitään.
Sitten keksin että se voisi olla arkipäiväkin. Mutta eihän meillä koskaan ole yhteistä aikaa. Siis niin että edes osa nuorisosta pääsisi meille arkena. Tai edes viikonloppuna sen pahemmin, kun ne ovat aina töissä tai muissa riennoissaan.
Mihin ihmeen väliin saisin lykättyä meille jokseenkin säännöllisen prh-kokuksen? Ilman että tulen stressatuksi?
