ultimaattisen vapaapäivän kriizi

Ultimaattisen vapaapäivän tarve on valtava, kokonaisvaltainen haaste toteutettavaksi.

Ultimaattisena vapaapäivänä ihmisellä ei kuulu olla mitään ennalta sovittua, ei minkäänlaisia aikatauluja, ei mitään vaatimuksia tai yhtään mitään. 
Ultimaattisena vapaapäivänä ei ehkä halua puhua kenenkään kanssa, ei tavata ketään tai ylipäätään yhtään mitään.
Mahdollisesti Ultimaattisena vapaapäivänä kuuluu käpertyä koko päiväksi sänkyyn pienelle kerälle tai ainakin luumuilla pyjamassa ja koko päivän kuuluu lukea Loistavaa Kirjaa, jota on säästänyt kirjahyllyssään vain Ultimaattista vapaapäivää varten.
Ruokaa ei tarvitse pohtia, se ei ole noutoruokaa, mutta ei myöskään itsetehtyä, eikä eilistä ruokaa. 

Ultimaattista vapaapäivää edeltää Ihana Ilta, joka sisältää hyvää ruokaa, lasillisen tai pari viiniä, ehkä hyviä ystäviä, loistavan kirjan ja ehdottomasti hyvin nukutun yön.
Ihana ilta on vähintään yhtä tärkeä kuin Ultimaattinen vapaapäivä itse, ehkä jopa tärkeämpi.
Ultimaattista vapaapäivää kuuluu seurata tavallinen vapaapäivä, esim. sunnuntai. Tai vielä mieluummin lauantai, mahdollisesti jopa perjantai.
Ultimaattinen vapaapäivä pitää julistaa etukäteen, että voi oikein hekumoida sen tulemisen odottamisessa.

Haluaisin että minulla olisi välillä Ultimaattisia vapaapäiviä, mutta enimmäkseen minulla on Kiipeilylauantai ja Pizzasunnuntai, mitkä tavallaan ovat ihan mukavia päiviä, mutta eivät Ultimaattisia vapaapäiviä.

Ultimaattisen vapaapäivän haasteita:
Edeltävä ilta ja yö: ikäänkuin voisi nukkua hyvin, jos on illalla nautiskellut ystävien seurasta ja viinilasillisesta.
Kun elää parisuhteessa, pitää kommunikoida. Lehtori ainakin on puheliasta sorttia. 
Kun ihmisellä on lapsia, olkoonkin vaikka kuinka aikuisia, niillä on asiaa. Ja kuten jo niiden hamassa lapsuudessa, ne jotenkin haistavat sen hetken, jolloin eniten tarvitsisin omaa rauhaa ja tilaa, ja niille tulee juuri silloin elämää hallitsevia asioita, joita pitää välittömästi jakaa.
Kun ihmisellä on muita läheisiä, pätee sama asia. 
Ja kissoilla nyt on aina nälkä, huomiontarve ja yleinen hätätila, ja aivan erityisesti silloin kun ihminen yrittää luumuilla peiton alla rauhoittumassa.
Sängyssä mujuminen ja lukeminen jäykistävät koko kropan, erityisesti niskan ja se aiheuttaa päänsärkyä.
Olen itsekin aika puhelias.
En pysty olemaan pyjamassa koko päivää vaikka kuinka yrittäisin. Enkä ainakaan mujumaan sängyssä.
Eikä ihmisellä koskaan ole mitään kunnollista luettavaa.

Olin vähän jo julistanut pitkäperjantain Ultimaattiseksi vapaapäiväksi, se olisi kaikinpuolin ollut sovelias siihen tarkoitukseen. Olin miettinyt, miten vietän kiirastorstain iltaa ja muutenkin.
Ja sitten lähikulmilla asuva nuoriso alkoi kehitellä pelitapahtumaa pitkäperjantaille - kun kerran kaikilla on juuri silloin aikaa.

Melkein kuulen sormieni nirinän kun ne päästävät perjantaiaamuna irti sen peiton kulmasta, jonka alle olin juuri käpertymäisilläni puhumatta kenellekään yhtään mitään hyvän kirjani ja kahvikupillisen kanssa. (en juo kahvia sängyssä, mistä se kupillinen ilmestyi?)
Tervetuloa nuoriso!
Ruuanlaitto ja aikataulu!
Seuranpito ja sosiaalisuus!

*

Älkää käsittäkö väärin: minusta on aivan mahtavaa kun nuoriso tulee pelaamaan ja meillä on aina hauskoja pelipäiviä.

Mutta silti, Ultimaattinen Vapaapäivä!
(Pääsiäislauantaina näemme ystäviä, sunnuntaina on pääsiäinen, ja ainakin osa nuorisosta tulee visiitille myös silloin, eikä pääsiäismaanantai ei oikein toteuta Ultimaattisen vapaapäivän vaatimuksia, mutta joudun ehkä tyytymään siihen.)

Jos olen ihan rehellinen, en kykene viettämään Ultimaattista vapaapäivää ikinä.
En pysty lukemaan kirjaa koko päivää, en makaamaan sängyssä puolta tuntia pidempään, en olemaan pyjamassa aamukymmentä pidemmälle, enkä olemaan puhumatta muutamaa hetkeä kauemmin.
Saati että olisin neljän seinän sisällä koko päivän, paitsi jos ulkona on tappava myrsky tai itselläni todella uuvuttava sairaus.

Mutta saahan sitä haaveilla.