Juhannuspäivänä - siis ennen kuin lomani oli edes alkanut - aloin jo olla terveellisen pitkästynyt.
Jotain tekemistä pitäisi keksiä.
Aloin tutkia kaupungin tapahtumasivuja.
Päädyimme aikamatkalle yhteen lempimuseoistani - Luostarinmäelle.
Museota on viime vuosina uudistettu, kohennettu ja laitettu niin etten meinaa entisekseen tuntea. Se on aiempaa elämyksellisempi ja helpommin lähestyttävä.
Olin nuoruusvuosina kesähommissa Koiramäen lasten kaupunkikierroksella - lasten opastetulla kiertoajelulla Turussa, ja Luostarinmäellä tuli käytyä parhaimmillaan kahdesti päivässä. Se on kuin kotoisa pieni kylä jossain mieleni liepeillä.
Katselimme pihoja ja taloja sen minkä huvitti. En viitsi kierrellä siellä kartan kanssa, menen vain aina minne sattuu huvittamaan.
Mansikkakarkkitruutin ostin, vaikka eivät ne karkit ole enää entisenlaisiaan. Ennen olivat kovia ja hyviä. Nyt ovat pehmoisia ja pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti