Olen suurinpiirtein lomani alusta asti urakoinut A.J. Jacobsin kirjan The Puzzler parissa. (kirjan nettisivut: The Puzzlerbook)
En ole aikoihin lukenut mitään englanniksi, ja tämä kirja venytti hetkittäin kielitaitoni aivan rajoilleen. Minulta näyttää puuttuvan pulmapeleihin liittyvä sanasto tyystin.
Kuten tavallista, innostuin aiheesta valtavasti. Olisin mieluusti ratkonut kirjan pulmatehtäviä, mutta niissäkin tulivat vastaan sekä kielitaitoni rajat että kärsivällisyyteni.
Ällistelin kumminkin, miten monenlaisia pulmatehtäviä löytyy, ja miten kulttuurisia ne oikeastaan ovat. Meikäläiset ristikot ja kryptot eroavat todella paljon amerikkalaisista ja brittiläisistä vastaavista, meillä osaa niistä kutsuttaisiin piilosanoiksi.
Sivujuonne: Lehtori on ristikko-krypto-piilosana-tyyppi, hän on opettanut minulle erityisesti piilosanojen ilot. Ja nyt heinäkuussa ratkoimme yhdessä semmoista kryptoa, missä ei ollut yhtään mitään vihjettä. Mielestäni ratkaisin yhden keskeisen sanan, saimme krypton avautumaan ja reilusti yli puolenvälin huomasimme, että keskeinen ratkaisusanani oli arvattu väärin. Saatiin silti koko hommeli menemään oikein.
Lehtorin kanssa on ärsyttävää ratkoa ristikoita, koska hän on nuorena tehnyt niitä todella paljon, ja hänellä on kaikenlaisia omia sääntöjä. Pitää aloittaa täyttäminen jostain tietystä kohdasta, ja edetä vain siitä. Tai ei saa täyttää ollenkaan, pitää kirjoitaa vain ratkaisusanat.
Piilosanoissa täydennämme toisiamme, se on välillä ihan hauskaakin.
Kryptoja emme olekaan aiemmin tehneet yhdessä, mutta ainakin tässä erilaiset lähestymistapamme sopivat hyvin yhteen.
 |
| Suomen Kuvalehden kesäkrypto: ratkaisimme sähköisessä muodossa kun korjaaminen on siinä helpompaa Ratkaisun avaimet löytyivät oikeasta alakulmasta (pystyyn 4-14-4-14) |
En ollut myöskään tiennyt, että CIAn pihamaalta löytyy kokonainen salakirjoitustaideteos Kryptos.
Yksi lempitietokirjoistani kautta aikojen on Simon Singhin Koodi salakirjoituksen historiasta.
Sen olen lukenut useaan kertaan ja suositellut myös ainakin poikaselleni sen lukemista. (sen seurauksena hän on opiskellut ainakin vähän salaustieteitä)
Jostain syystä ratkaisemattomat salakirjoitukset huolestuttavat minua, joten tuon kirjan lukeminen aiheuttaa minussa aina levottomuutta ja jopa öisiä painajaisia.
Sekin aihe kiinnostaa.
Onneksi tuo Kryptos on niin tanakasti vieraskielinen, etten voi asialle yhtään mitään. Yritän työntää sen mieleni perukoille ja olla ajattelematta sitä ja sen ratkaisemattomuutta ollenkaan.
Suosittelen lämpimästi sekä pulmapeleihin että salakirjoituksiin tutustumista!
Onko sinulla lempipulmaa?
Sudokut? Shakkiprobleemit? Ristikot? Rubikin kuutio? Palapelit? Sokkelot?
**
Arvioni Jacobsin ja Singhin kirjoista.
A.J. Jacobs: The Puzzler - One man's to solve the most baffling puzzles ever, from crosswords to jigsaws to the meaning of life. Tykkään Jacobsin tyylistä kirjoittaa, ja olen yhtä lukuunottamatta lukenut kaiken, mitä olen hänen kirjoittamastaan käsiini saanut. Tämän kirjan sain kirjastoon hankintapyynnöllä. Tässä realityproosassa Jacobs tutustuu erilaisiin pulmapeleihin (jos joku tietää paremman sanan, saa ehdottaa!), ja hänen tavoitteenaan on aina saada käsiinsä hankalin mahdollinen lajityyppinsä edustaja ja pyrkiä ratkaisemaan se. Kirja alkaa palapeleistä ja ristisanoista, ja jatkuu sokkeloihin, matikkaprobleemiin, shakkiongelmiin, sudokuihin, arvoituksiin, salakirjoituksiin jne. Kirja oli kiinnostava, mutta paikoin kielitaitoni rajat tulivat vastaan. Jokaisen osion päätteeksi kirjassa on kyseiseen pulmaan liittyviä tehtäviä, kirjan lopussa on kokonainen pulmaliite, josta saa salasanoja suuremman yleispulman ratkomiseksi, ja jos vielä kaihertelee, voi tutustua kirjan verkkosivuihin. Skippasin tehtävät aivan suosiolla. Erityisesti salakirjoituksiin olisin halunnut perehtyä tarkemmin, mutta kärsivällisyyteni tai kielitaitoni eivät riitä niihin. Ristikot, ristisanat ja kryptot ovat selvästi kulttuurisia: meikäläiset ristikot eroavat valtavasti amerikkalaisista ja brittiläisistä. Suositus tälle kirjalle, oli kiinnostava! Perinteinen paperikirja.
Simon Singh: Koodikirja. Salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan. En mitenkään kykene muistamaan, milloin ja miten olen tämän kirjan aikoinaan löytänyt. Luen sen säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan, vaikka en vieläkään pysty ymmärtämään moderneja salakirjoituksia. Sain (taas kerran) painajaisia Bealen ratkaisemattomasta salakirjoituksesta, ja nuoriso puolestaan sai naurukohtauksia kun kerroin siitä. En vieläkään jaksa keskittyä kvanttikryptografiaan. Yksi suosikkitietokirjojani kautta aikain, en pysty edes määrittelemään, miksi näin on. Luetutin kirjan jo vuosia sitten myös poikasella. Tällä hetkellä sen suunnitelmissa on keskittyä opinnoissaan nimenomaan kryptografiaan. Niin voi joskus käydä, kun lukee äidin suosittelemia kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti