Päiväkirjakriizi
Kuuntelen aina välillä true crimeä, joko kirjoja tai podcasteja. Ihmettelen aina kun haastatellaan todistajia, että eikö kukaan ihminen pidä päiväkirjaa, että sieltä kelpaisi katsoa, onko rappukäytävässä huinaillut omituisia sinne kuulumattomia ihmisiä ja onko naapurustossa kuulunut outoja ääniä.
Yhtenä päivänä hissistä tuli ihan vieras mies, joka jäi ala-aulassa tutkailemaan putkirempan jälkiä. Minä olin ihan että epäilyttävä tyyppi, mitä mahtaa olla mielessä.
Vaan kirjoitinko siitä päiväkirjaani?
En.
Kirjoitin jotain että menin töihin ja tulin töistä ja söin ja luin.
Nyt sitten kun poliisit jonain päivänä tulevat ovelle kolkuttelemaan että onkos rouva nähnyt outoa miestä rappukäytävässä tutkailemassa putkiremppaa, niin eipä ole minulla tuntomerkkejä eikä päivämäärää tiedossa.
(viime viikolla, nuorehko, läpinäkyvät silmälasit, huoliteltu parta, ei kovin kookas)
En ole myöskään kirjoittanut oudoista äänistä: kuulostaa siltä kuin joku hyppisi katolla tai taivuttelisi kattopeltejä.
Ei ole tuuli, sen äänen tunnistan kyllä. On ihmisen aikaansaannos.
(viime viikolla, kerran illalla aika pitkään ja kerran alkuillasta ei niin pitkään)
Ihan turha kapistus koko päiväkirja.
Muistikirjakriizi
Yhtenä päivänä menin töiden jälkeen kaupungille ja äkillisesti tuli valtaisa muistikirjakriizi. Ihan valtavan pakottava tarve hankkia uusi muistikirja.
Olen tavattoman tarkka muistikirjani kanssa: pitää olla Leuhchtturm tai Moleskine, paljaat sivut (blanco), pehmeät kannet ja kokoa A5 tai B6+ ja iloisen väriset kannet.
Ei meillä valikoida, eihän?
Vielä pakottavammaksi tarve kasvoi parina seuraavana päivänä, kun ajattelin että olisi kiva ruveta pitämään bujoa pitkästä aikaa, eikä vain päiväkirjaa, johon en edes kirjoita tärkeitä asioita (kuten rappukäytävissä hiippailevien outojen tyyppien tuntomerkkejä).
Sitten ajattelin että oikeastaan haluaisin myös semmoisen minitulostimen, jolla voisin tulostaa tarrakuvia päiväkirjani /bujoni sivuille (ajatelkaa jos olisin ottanut kuvan siitä hiipparista, mikä todistusarvo!) (täytyy ruveta aina kuvaamaan kaikki ihmiset jotka tulevat hissistä).
Sitten olinkin jo aivan kiemuroissa sen uuden muistikirjan tarpeeni kanssa.
Onneksi kirjakaupassa ei ollut semmoista kun olisin halunnut.
Tulin kotiin ja tarkistin tilanteen: minulla on kolme kaikki laatuvaatimukset täyttävää korkkaamatonta muistikirjaa ja lisäksi vielä kaksi mustakantista.
Ja uusin päiväkirja on edennyt vasta parinkymmenen sivun verran, että siinäkin riittää vielä täytettävää.
On jotenkin ihan hirmuisen vaikea muuttaa muistikirja-/päiväkirjatyyliä kesken kirjan. Mutta on myös hirmuisen tyhmää aloittaa kokonaan uusi muistikirja vain siksi että tekee mieli jotain uutta ja kivaa.
 |
| Fuugan kattoterassilla |
Joulukirjakriizi
Olen kerännyt lukuaikapalveluuni joulukirjoja.
Tiedättehän, niitä sellaisia joissa kynttilät liekehtivät lämpimästi, joissa juodaan litratolkulla kaakaota tai glögiä tai glüchweiniä (kirjoitusmaasta riippuen), ja joissa kääriydytään lämpimiin huopiin turvaan hirmuiselta lumituiskulta ja sitten suudellaan kuusen juurella tai mistelin alla?
Viimeisimmän laskutoimituksen mukaan minulla oli niitä listallani 25.
Ajattelin että en ihan vielä aloittaisi.
Mutta kohta alkaa tulla jo kiire, jos meinaan ehtiä jouluksi kotiin, eli kirjakasan pohjalle.
Että missä vaiheessa voi järkevästi korkata joulukirjakauden?
 |
| Fuugan kattoterassilla |
ps. Vähäisempiä kriizejä
Milloin voi aloittaa joulukoristelut? Meillä on aina vain meneillään se ihmeen putkiremppahomma, työmaa ei etene, ja meillä on tavaraa hujanhajan pitkin ja poikin. Ei tee mieli yhtään koristella ja kaunistella kun joka puolella on tavallistakin enemmän kasoja ja pinoja.
Nuorimmaisen valmistujaiset. (ks. yllä) - joka puolella on kaaos, myös sielussani. Miten saan itseni valmistujais-joulunviettomoodiin?
Lehtorin terveys - uskallan kirjoittaa tästä, kun hän on itse niin avoin sen kanssa. Hän menee kohtsiltään varaosaleikkaukseen. Miten toteutuvat kaksi edellistä kun talossa on toipilas? Remppaheikit ramppaavat kylillä, vesi on poikki ja taloudessa toipilas. Vähän mietityttää. Juhlista puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti