tauolla ennen nitomista ja niputtamista

sain vielä yhden ison urakan eteeni - plääh. Koko vuoden työt tehdään kahden kuukauden sisällä, loppuvuosi lönötetään tylsänä.
Täytyy jakaa työpäivä kolmeen osaan: nitomiseen, nakutteluun ja laskentaan.

*

Keskiviikosta on pikkuhiljaa sukeutumassa yksi viikon parhaista päivistä: uimapäivä. Siitä on myös muodostumassa kyläilypäivä: Isosiskon uudet luokkakaverit tuntuvat juuri silloin hiippailevan meille visiitille.
Viikko toisensa perään jossain tyttöjen huoneen sekasotkun keskellä istuu aina uusi suurisilmäinen pikkutyttö, joka ujosti kuiskaa moi. Joskus nämä pienet uskaltautuvat ruokapöytään - ja joku on liittynyt uimaseuraammekin.
Ihan mukavaa.
Sääli Isosiskoa, kun kaverit kaikki asuvat toisella puolen kaupunkia: vierailuissa on aina järjestämistä.

*

Ruuan jälkeen roudasimme lauman hallille - altaissa kuohui suorastaan. Uimahölkkääjien radalla vaivalloista taaperrustaan toteutti ainakin neljä mummelia, kuntouimareiden radalla oli muutama pulikoitsija ja lasten radalla useampikin tenava.
Kun me tyttöjen kanssa suoriuduimme pukutiloista altaalle, kauhoi hraHakkarainen jo oudonmittaista allasta verkalleen edestakaisin tätejä väistellen. Kun minä asettelin uimalaseja kasvoilleni melkein näin puhekuplan parin kuntouimarin pään yläpuolella: "voi taivas, niitä on vielä enemmän!"

Noin kolme sekuntia oli värjyvä itsetuntoni hiveltynyt siitä, että minut laskettiin vakavasti otettavaksi uimariksi.
Sitten sekosin rytmissäni, lasit menivät huuruun ja pää kolahti altaan päätyyn.

Kymmenen minuutin päästä minä ja hraH polskutimme omalla radallamme kaksin ja lastenrata oli tyhjentynyt puolilleen. Vesihölkkääjät jatkoivat uurastustaan.
Siitä vielä kymmenen minuuttia, oli hallissa meidän lisäksemme enää kaksi hölkkäilijää. Kauhukolmikko oli ominut yhden radan kokonaan itselleen ja me räpiköimme leppoisasti edelleen omaa suoraamme.

Joko onnistuimme ajallisesti tai sitten määräylivoimalla valitsemaan juuri parahultaisen hetken liikuntaharrastuksellemme.

Polskutellessani meditoin liikunta-ajatuksissa: haluan oppia nauttimaan liikunnasta niin, että joskus hamassa tulevaisuudessa voin mennä aktiivilomalle johonkin ihanaan paikkaan.
Haluan löytää muutaman meditatiivisen lajin, jotka istuvat arkeeni helposti, ja joiden harrastamisesta saan syvällistä nautintoa.
Haluan oppia nauttimaan liikunnasta - viis sykkeistä, tavoitteista, tyylini puhtaudesta; tai edes terveydestä. (vaikka se tietysti on perimmäinen tavoitteeni)

*

Lähiömme pikkuhalli kamppailee jatkuvasti olemassaolostaan. Tytöille se jostain syystä selvisi tämänkertaisella käynnillä.
Isosisko ilmoitti, että hän ei muuten ainakaan ui yhtään missään muualla kuin täällä ja sillä hyvä. Löylyn lämmössä hän alkoi ponnekkaasti pohtia, mitä maksaisi hallin hankinta ja ylläpito. Illalla isänsä tullessa toivottelemaan hyviä öitä Isosisko esitteli paperille laaditun liiketoimintasuunnitelman hallin ylläpitoon - ja pyysi isäänsä hallihankkeen päärahoittajaksi.

Jos yhtään kimulia tunnen, saatamme yhtäkkiä huomata olevamme kokonaisen uimahallin hämmentyneita omistajia. (koska luonnollisesti hän uhkasi sekä hraHakkaraista että minua lastensuojeluviranomaisilla jos yhtään estämme häntä toteuttamasta suunnitelmaansa)

*

Nyt kompuutteri kainaloon ja nidontaan!

nido ja niputa - tauko 2

olen koko aamun ollut niin ärhäkkäällä tuulella, että UPM lähetti minut alakertaan nitomaan ja niputtamaan. Katselin samalla Pientä taloa preerialla.
Kohtsiltään kirmallan pitkin niittyjä preeriahepeneissä.
Ainoa hyvä puoli tässä urakassa on se, että voi samalla katsoa telkkarista kaikenlaista turhapäiväistä, mitä ei muuten tule katsoneeksi. Ja se, että voi rauhassa olla epäsosiaalinen ja ärhäkkä.

*

Sain tässä taannoin eräänä unettomana yönä henkisen kutsun ryhtyä harjoittamaan pilatesta. Kansanliikkeen yllyttämänä muistin yhtäkkiä, että meillähän on iankaikkisen vanha pilates-dvd jossain hyllymme uumenissa, minkälie lehden kylkiäisinä se on hyllyymme eksynyt, sitä en enää muista.
Siinä samassa kun liise ja lotte alkoivat punnerrella ja kieputella, muistin miksi hyvin alkanut kotijumppaharrastus oli jäänyt unhoon ja levy hautautunut hyllyyn.
Hyperventilaatio.
En ole koskaan ollut oikealla pilatesjumppatunnilla, mutta tällä levyllä hengitetään ja ollaan hengittämättä ja rullataan puhaltaen ja jännitetään sisäänhengittäen siihen tahtiin että silmissä alkaa sumeta jo lämmittelyosiossa. Hetken päästä en kuule enää muuta kuin liisen tai lotten hunajaisen äänen: "hengitä sisään, hengitä sisään, hengitä sisään"
En saa hengitystäni mallattua ensinkään liisen ja lotten rytmiin vaan hyperventiloin enkä pysty tekemään yhtään liikettä kun keskityn vain siihen että pitäisi muistaa hengittää myös ulos eikä vain sisään ja sitten tunnenkin oloni jo täydelliseksi blondiksi.
Se hyvä puoli tietysti siinä jumpassa on etteivät lihakset tule ensinkään kipeiksi, paitsi hengityslihakset.
Jos hakemalla jotain heikkoa puolta hakee, niin eipä näy sikspäkkiä. Kyllä nyt sentään pitäisi edes jotain pientä ääriviivaa nousta näkyviin massun päälle palkinnoksi ponnistelusta.
Ja pidemmän päälle on tietysti vähän heikonsorttista, jos jokaisen jumppasession jälkeen täytyy ottaa lukua.

*

Että semmoista tänään.
Lievää keskiviikkoketutusta ilmassa.

voehan kypärä!

Olin jo luullut, ettei Isoveljen luokka luistele tänä talvena ollenkaan, enkä siis ollut evääni heilauttanut asianmukaisen kokoisten luistinten hankinnan edistämiseksi.
Senpä takia jouduin eilen säntäämään - ja laahaamaan perässäni vastahakoista luistimetonta jälkikasvua - likipitäen ruuantähteet vielä suussani loiskuen, koska Isoveljen mielestä jokamaanantainen kirjastokäynti on kuitenkin jossain määrin merkittävämpi asia kuin luistinten ostelu. (jos Isoveljeltä kysytään, oikeastaan mikä tahansa asia on tärkeämpää kuin mikään ostoskeskuksessa asiointi, lukuunottamatta ehkä sitä, että pääsee kirjakauppaan täyden rahamassin kanssa.)
Löysimme kohtuuhintaiset luistimet, joista oli Isoveljen kokoa jäljellä enää esittelykappaleet. Otimme ne ja säntäsimme ulos kaupasta. Keskenjäänyt ateriani ei ollut ehtinyt edes jäähtyä ja kahvi vasta lorahti pannuun kun jo olimme takaisin.

Olen likipitäen raivon partaalla luisteluasioissa muutenkin.
Kun jälkikasvuni nykyään kuluttaa päiviään kolmessa eri kasvatuslaitoksessa, olen tietysti tekemisissä kolmen erilaisen käytännön kanssa.
Yhdessä kasvatuslaitoksessa pitää käyttää jääkiekkokypärää, jos pelaa jääaikana. Kypärän saa tarvittaessa lainaan. Jos vain luistelee, ei kypärän käyttö ole pakollista. Pyöräilykypärä käy, jos sitä haluaa käyttää.
Toisessa kasvatuslaitoksessa ei pääse edes kentän laidalle ilman kypärää. Oltava oma. Myös pyöräilykypärä kelpaa.
Kolmannessa kasvatuslaitoksessa luistelijalla oltava ehdottomasti nimenomaan luistelukypärä. Pyöräilykypärä ei kelpaa tähän tarkoitukseen.
Ja jotta oltaisiin oikein loogista, kasvatuslaitokset yksi ja kolme vaativat pyöräilykypärän käyttöä pyöräiltäessä k.o. laitoksiin, mutta laitos numero kaksi on sitä mieltä, ettei sillä asialla ole mitään väliä, koska pyöräilymatka kasvatuslaitokseen on lapsen omaa aikaa, eikä siihen voi kasvatuslaitos mitenkään puuttua.